Ruskoruusumittari – Earophila badiata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 26–31 mm. Etusiivet punertavan okranruskeat. Tyvisarake tummanruskea, pieni, sen reuna musta, keskikohdan etupuolelta teräväkulmainen. Sisempi poikkiviiru musta, heikosti taipunut, keskisarakkeeseen päin tummanruskeavarjoinen; keskisarake muodostuu tummien poikkiviirujen sulkemasta kellanharmaasta alasta, se on ulkopuolelta hienon, mustan ulomman poikkiviirun rajaama, tämä etupuoliskostaan tyvipuolelta leveälti ruskeavarjoinen, ulkopuolelta vaaleankeltavarjoinen, sen takapuolisko vahvasti aaltoileva. Keskipilkku musta. Ulkosarake tummahko, kärkijuomu musta, epäsäännöllinen; aaltoviiru ± selvä, sen keskellä terävä, valkea puolikuu. Takasiivet vaalean okranharmaat, heikosti punertavanharmaapoikkijuovaiset; keskipilkku tummanharmaa. Molempien siipiparien ripset ruskeat.
Muna ovaali, aluksi valkoinen, myöhemmin tummankeltainen.
Toukka 24–27 mm, vihreä, tumman oliivinvihreä, vaaleanruskea tai purppura; nystyrät valkeat, selvät; jaokkeiden välit usein keltaiset; sivujuova kellertävä. Hengitysaukot mustat. Pää oranssi tai vaaleanruskea, sen sivuilla suuri, musta täplä.
Kotelo 10,5–12 mm, punaruskea. Dorsaaliura syvä, paksulti mustareunainen, etureuna melko matala; takareunassa leveä, syvempi ulkonema, sen sivuilla pienempi ulkonema. Sivuviillos puuttuu. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kolmikulmainen; sukaset Sd1 puuttuvat; D1:t ja L1:t pienet, sijaitsevat kremasterin kärkikolmanneksessa; D2:t vahvat, toisistaan poispäin taipuneet, erkanevat. Kremasterin tyviosa poikkiuurteinen.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- ruskoruusumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- MVL.31
- MVL.184
- MVL.237