Loimumittari – Camptogramma bilineata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 18–27 mm. Etusiipien pohjaväri lämpimänkeltainen, harmahtavankeltainen tai ruskehtavankeltainen, niissä harmaanruskeita, aaltoilevia poikkijuovia. Tyvipoikkiviiru valkea; sisempi ja ulompi poikkiviiru samoin valkeat, tummareunaiset, ulompi ulkoneva etuosastaan ja keskeltä. Keskisarake joskus reunoistaan tummanruskeavarjoinen. Keskipilkku pitkänomainen, harmaanruskea. Aaltoviiru valkeahko, sisäpuolelta tummanharmaavarjoinen. Takasiivet pohjaväriltään kuten etusiivet, harmaanruskeapoikkijuovaiset; ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru joskus valkeahkot. Molempien siipiparien ulkoreunajuova yhtenäinen, mustanruskea; ripset ruskehtavanharmaa- ja valkeahkotäpläiset.
Muna pyöreä, kärjestä heikosti litistynyt; pinnassa laaja harjanneverkko, harjanteiden ristyskohdissa nystyjä; väri kellanvalkea.
Toukka 20–23 mm, kohtalaisen vanttera, vihreä tai punertavanharmaa; selkäjuova tummempi, valkeahkoreunainen, keskiruumiin jaokkeissa epäselvä; sivuselkä- ja sivujuova valkeahkot. Pää ruskehtava, tummakuvioinen.
Kotelo 9,5–10,5 mm, tummanruskea, kohtalaisen kiiltävä. Dorsaaliura kapenee sivuille, ulkonemat leveät, matalat, keskimmäinen syvin. Kremasterin sivut kohtalaisen kaarevat, sivulta katsottuna vatsapuolelta pullistunut, vatsapuoli tyvestä sisäänpainunut. Sukaset D2 lähes suorat ja vain kohtalaisen erkanevat.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- Yhteensä ruutua
- loimumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset