Saarnilovimittari – Ennomos fuscantaria

Siipiväli 35–42 mm. Pää vaaleanokra tai ruskehtava. Takasääret ilman keskikannuksia.

Etusiivet okrat, violetinruskeariipusteiset. Poikkiviirut harmaanruskeat, hiukan kaarevat, ulompi kaartuu vahvasti kohti siiven tyveä takareunassa, jossa poikkiviirut lähellä toisiaan. Keskitäplä häipyvä, harmaanruskea. Ulkosarake violetinruskeapeitteinen. Takasiivet sameanokrat, ulkoreunasta violetinruskeat. Molempien siipiparien ripset valkeat, tummatäpläiset

Muna tiilikiven muotoinen, pyöreäreunainen, kalpeanvihreä–violetinharmaa, mikropyylin päässä terävä, valkea reuna.

Toukka 45–48 mm, pitkänomainen, oksamainen; jaoke T2 sivuilta pullistunut; A2:n ja A3:n sivuilla pienet kohoumat; A2:n ja A5:n selässä pienet, poikittaiset kyhmyt; A3:n vatsapuolella kaksi nystyä; sivut poimuiset. Ruumis vaalean ruskehtavanvihreä; kyhmyt ja kohoumat kärjestä tumman punertavanruskeat; sivujuova epäselvä, vaaleankeltainen. Pää vaaleanvihreä; rintajalat ruskeat. Tai — pitkänomainen, selässä ja sivuilla ei kyhmyjä tai kohoumia, A3:ssa vatsapuolella kaksi nystyä, jotka joskus voivat puuttua. Ruumis herneenvihreä, sivut tummemmat; sivujuova leveä, keltainen, mutta epäselvä; vatsapuolen nystyt, kun olemassa, okrakärkiset, punaruskeavarjoiset. Pää vaaleanvihreä; rintajalat punertavanruskeat; vatsajalat sameanpurppuransävyiset.

Kotelo 18,0 mm, verrattain solakka, ruskehtavan oljenkeltainen. Jaokkeessa A8 kaikki selän sukaset harjasmaisia, A9:ssä vain D2 okamainen. Kremaster kielimäinen, kärkiosasta vahvahkosti kaventunut. Sen selkäpuoli melko tiheään pitkittäisryppyinen ja -uurteinen, sen vatsapuolen tyvikyttyrät suuret ja pitkänomaiset. Sukaset Sd1 ja D1 suunnilleen samalla korkeudella. D2:t ohuet ja paljon pitemmät kuin muut, L1:t paljon lyhyemmät kuin D2:t.