Kilpimittari Stegania cararia

Yleiskuvaus

Siipiväli 20–23 mm. Etusiivet nahankeltaiset, ruskeariipusteiset. Poikkiviirut epäselvät, ulompi muodostuu rivistä tummanruskeita pilkkuja. Keskipilkku juovamainen, tummanruskea. Aaltoviiru selvä, tummanruskea, lähtee läheltä siiven kärkeä ja kulkee kaarina takakulmaan muodostaen kulmat ulospäin suonien M2 ja 1A kohdalla, näistä jatkuvat juovat ulkoreunaan. Ulkoreunajuova tummanruskea. Takasiivet kuten etusiivet.

Muna ovaali, punertavanruskea.

Toukka vaalean kellertävänvihreä; selkäjuova tummanvioletti, muodostaa keskimmäisissä jaokkeissa rivin kulmikkaita, sisäänpäin häipyviä kuvioita, joiden kärki suuntautuu eteenpäin, mutta voivat puuttuakin. Vatsa vaaleanvihreä. Pää tummanruskea.

Kotelo 6,9 mm, punaruskea, siipiaiheet vihertävät, hienopintarakenteinen ja kiiltävä. Jaokkeissa A1–A7 hienoja pistekuoppia. Dorsaaliura ja sivuviillos puuttuvat. Kremaster lähes sileä, kapenee tasaisesti kärkihaarukan varteen.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Stegania cararia
Auktorit
(Hübner, 1790)
Yleiskieliset nimet
  • kilpimittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61544
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Mittarit
  • Suurperhoset