Pääkallokiitäjä – Acherontia atropos
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 94–118 mm, ♀ 107–131 mm. Pää suuri, mustanruskea. Keskiruumis mustanruskea, sen selässä selvä, vaaleanokra, pääkalloa muistuttava laikku. Takaruumis keltainen, selästä leveälti sininen, siinä selviä, mustia poikkivöitä.
Etusiivet mustahkot, valkeahkokehnäiset; poikkiviirut aaltoilevat, mustat. Keskisarakkeen reunat etupuoliskostaan valkeahkonokrapeitteiset, ulomman poikkiviirun ulkopuolella lähellä etureunaa ruosteenruskeaa peitettä. Keskisaran kohdalla ja siipitaitteessa epäselvät, ruosteenruskeat pitkittäisjuovat. Keskitäplä valkeahko pilkku. Ulkoreunassa rivi ruosteenkeltaisia pilkkuja. Takasiivet keltaiset, niissä 2 mustaa poikkivyötä; suonet ulko-osastaan enemmän tai vähemmän mustat.
Muna ovaali, 1,5 x 1,2 mm, himmeän vihreä tai harmahtavansininen.
Toukka aluksi valkeahko; pää kellertävä; peräsarvi suora, musta, puolen ruumiin pituinen. Täysikasvuisena 115–130 mm, keltainen, vihreä tai tumman ruskeanharmaa – useimmiten vihreä; jaokkeiden A1–A7 selkäpuolella mustansinisiä pilkkuja ja sivuilla rivi sinisiä, alapuolelta mustahkoja, viistoja juovia, jotka jatkuvat taempaan jaokkeeseen ja yhtyvät selässä muodostaen terävän kulman. Keskiruumis ja viimeinen jaoke keltaiset. Peräsarvi rakeinen, S:n muotoinen, keltainen. Hengitysaukot mustat. Pää keltainen, sivuilla musta, kiilamainen juova.
Kotelo 60–80 mm, kiiltävän mahonginruskea. Kremaster litteä, suippo, sen päässä kaksi hyvin lyhyttä kärkeä.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pääkallokiitäjä (suomi)
- dödkallesvärmare (ruotsi)
- Hyvin harvinainen
- Vaeltaja
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset