Merikukkakoisa – Phycitodes saxicola
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 12-19 mm. Etusiivet vaalean ruskehtavanharmaat, etureunasta valkeahkot, niissä sirotellusti mustanruskeita suomuja. Sisemmän poikkiviirun kohdalla 3 pientä, pitkänomaista, mustanruskeaa täplää, joista etummainen sisempänä muita. Ulompi poikkiviiru vaalea, ulkopuolelta tummareunainen, sisäpuolelta rivin tummia täpliä rajaama. Diskaalitäplät pienet, mustanruskeat, allekkain. Takasiivet ruskehtavanharmaat, ulkoreunasta tummemmat.
Koiraan kornuutit pienet, pitkittäisrivissä, vain vesican takaosassa; juxtan ulokkeet terävät; aedeagus kapea, sauvamainen.
Naaraan ductus bursaessa ei rakkomaisia pullistumia; anaaliliuskat ja signumit melko pitkänomaiset.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- merikukkakoisa (suomi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi ?
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Marko Mutanen
- Lauri Kaila
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset