Pikkuhäiveperhonen – Apatura ilia
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 66–72 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Tuntosarvien kärki keltainen. Muistuttaa häiveperhosta (A. iris), mutta etusiipien silmätäplä selvä, oranssireunainen. Takasiipien valkean poikkivyön ulkoreuna suora, sisäreuna tekee mutkan sisäänpäin. Takasiipien alapuoli harmaamman ruskea; poikkivyön ympärillä ei kanelinruskeaa, vain sisäreuna kapealti tummemman ruskea. Etusiipien alapuolen silmätäplä ei sinikeskinen.
Muodon f. clytie (Denis & Schiffermüller, 1775) yläpuolen valkeat kuviot oranssinkellertävät.
Toukka muistuttaa häiveperhosen omaa, on samoin keltapilkkuinen. Jaokkeissa T1–A1 2 pään sarvista alkavaa keltaista, punertavareunaista pitkittäisjuovaa; jaokkeiden A3–A7 kyljissä viisi keltaista, oranssinpunareunaista vinojuovaa, joista etummainen selvä, leveimmillään selässä, muut heikkoja. Vatsa sinertävänvihreä. Perähaarukka punertava. Pää vihreä, sarvien etupuolella musta juova, niiden takapuoli punertavankeltainen.
Kotelo lähes samanlainen kuin häiveperhosella, mutta pään ulokkeet lyhyemmät ja tylpemmät.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pikkuhäiveperhonen (suomi)
- aspskimmerfjäril (ruotsi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Päiväperhoset
- Suurperhoset