Isonokkosperhonen Nymphalis xanthomelas

Yleiskuvaus

Siipiväli 57–71 mm. Muistuttaa kirsikkaperhosta (N. polychloros), mutta keski- ja takajalkojen karvat vaaleahkon kellanruskeat. Siipien yläpuolen pohjaväri punaisempi, siipien ulkoreuna vahvemmin hammastettu; ulkoreunan vyö leveämpi, sen sisäreuna häipyvämpi; etusiipien etureunan vaaleista täplistä vain uloin on selvä ja valkoisempi. Siipien alapuolen kuviot selvemmät; takasiipien alapuolen tyviosassa vähemmän mustaa riipustusta; siiven keskikohdan musta poikkijuova muodostaa etureunan lähellä aina 2 vahvaa hammasta.

Muna tynnyrimäinen, sen yläpuoliskossa 8–10 pitkittäisharjannetta; väri ruskea.

Toukka – 45 mm, musta, kellanvalkopilkkuinen; selkäjuova selvähkö, kellanvalkea, keskeltä mustan viirun jakama; sivujuova muodostuu kellanvalkeista pilkuista. Hengitysaukkojen alapuolella kussakin takaruumiin jaokkeessa punaruskea täplä, jossa scolus. Käsnäjalat tumman okrankeltaiset. Scolukset, pää ja raajat mustat.

Kotelo harmaa tai ruskehtava, siniharmaahärmäinen, ilman metallinkiiltoisia täpliä. Takaruumiin selkäpuolella kaksi riviä pieniä okia; keskiruumiissa terävä kyttyrä; päässä kaksi terävää kärkeä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Nymphalis xanthomelas
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • isonokkosperhonen (suomi)
  • videfuks (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60919
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • Suurperhoset