Orvokkihopeatäplä Speyeria aglaja

Yleiskuvaus

Siipiväli 44–61 mm. Etusiipien ulkoreuna molemmilla sukupuolilla lähes suora. Koiraan siivet yläpuolelta punakeltaiset, tyvestä ruskehtavat; suonet ja täplät mustat. Taimmat 4 suonta keskiosastaan epäselvästi mustien tuoksusuomujen paksuntamat, näistä 2 takimmaista vahvimmin. Naaras vaihtelevampi, pohjaväri himmeämmän punakeltaisesta tumman ruskeankeltaiseen, tyvi vihertävänsävyisen mustakehnäinen, siiven kärki tavallisesti vaalentunut, mustat kuviot usein laajemmat. Etusiipien alapuoli kuten yläpuoli, mutta suonet näkyvät heikommin; kärki vaaleampi, siinä vihreitä ja pieniä, hopeisia täpliä. Takasiipien alapuoli nahankeltainen, tyvi- ja diskaaliala osittain patinanvihreät, niissä 12–14 suurta, hopeista täplää; postdiskaalialassa ei silmätäpliä. Ulkoreunassa rivi pieniä, tyvipuolelta vihreiden puolikuiden rajaamia hopeisia täpliä.

Muna keilamainen, poikkipäinen, siinä 18–20 pitkittäisharjannetta, joista joka kolmas ulottuu kärkeen. Harjanteiden väleissä poikkiharjanteita (n. 20). Se on aluksi vaaleankeltainen, myöhemmin ruskehtavankeltainen ja lopuksi siinä violetinruskeat keskivyö ja kärkiosa.

Toukka 38–42 mm; musta; selkäjuova hieno, ruskea, kaksinkertainen, joka jaokkeen kohdalla katkennut; jaokkeiden väleissä joskus valkeita täpliä; takaruumiin joka jaokkeen sivulla punainen täplä. Scolukset ja pää mustat.

Kotelo tummanruskea, ruskeanmustan sekainen; selkänotko syvä, takaruumis vahvemmin taipunut kuin muilla suurilla hopeatäplillä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Speyeria aglaja
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • orvokkihopeatäplä (suomi)
  • ängspärlemorfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60877
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset