Nyyttikirjokääriäinen – Argyroploce roseomaculana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 16–18 mm. Pää ja keskiruumis sinertävänmustat, jälkimmäinen tummanruskean sekainen; takaruumis tummanruskea.
Etusiivet ruskehtavanmustat, siniharmaanoroiset. Keskisarakkeen sisäosa näkyy parina punertavanharmaana laikkuna etureunassa. Ulkosarakkeen etureunassa suuri, vaaleanroosa laikku, joka yhtyy samanväriseen tornaalilaikkuun; yhtymäkohdassa joitakin mustia pilkkuja. Siiven kärki ruskehtavanmusta, siinä vaaleampia, punertavia täpliä ja juovia. Siipiripset heikosti kiiltävän tumman harmaanruskeat, takakulmassa punertavanvalkea täplä, tummassa osassa musta tyviviiru ja hieno jakoviiru. Takasiivet tummanruskeat; ripset ruskehtavanvalkoiset, niissä ruskea jakoviiru.
Toukka tummanvihreä, rakeinen; nystyrät ruskehtavat. Pää, niskakilpi ja rintajalat mustanruskeat.
Kotelo 9,0–10,0 mm, punaruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, clypeuksessa ja notumissa poikittaisia ryppyjä. A10:n selkäpuoli ilman piikkejä. Kremaster pitkä ja melko kapea, sen sivuliuskat pitkät ja suipot.
Tunnistaminen
Muistuttaa pursukirjokääriäistä (A. lediana), mutta on suurempi ja kontrastisempi.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan uncus kapea, heikosti lanttokärkinen. Sacculuksen kärjessä laaja, tiheä piikkiryhmä. Aedeagus pitkä, suippo, sen kärjessä yksi kornuutti.
Naaraan ostium pyöreä, sen reunat paksuuntuneet; colliculum pitkä ja leveä.
Elinkierto
Lentää kesä–heinäkuussa.
Toukka syksystä toukokuuhun; talvehtii.
Elintavat
Lentää päivälläkin; tulee yöllä valolle.
Toukka elää talvikeilla (Pyrola) ja nuokkutalvikilla (Orthilia secunda), aikaisin keväällä maahanpudonneiden, kuihtuneiden, ruodista läpisyötyjen lehtien välissä; myöhemmin veneenmuotoisesti yhteenkudotun lehden välissä.
Elinympäristö
Tuoreilla kankailla, metsänreunoilla.
- Ml – lehdot (myös kuusivaltaiset); va – varjoinen
- Mkt – tuoreet ja lehtomaiset kankaat; va – varjoinen
Viitteet
Burmann, K. & Huemer, P. 1987. Hedya roseomaculana (Herrich-Schäffer, 1851). Ein auf Wintergrün spezialisierter Kleinschmetterling (Lepidoptera: Tortricidae), in Österreich. Zoologie am Ferdinandeum 1987(6): 55–57.
van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.
Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.
Kuznetsov, V. I. 1988. Leaf-rollers (Lepidoptera: Tortricidae) of the southern part of the Soviet Far East and their seasonal cycles. Teoksessa: Kryzhanovskii, O. L. (toim.): Lepidopterous fauna of the USSR and adjacent countries. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 57–249.
Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.
Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.
Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.
Swatschek, B. 1958. Die Larvalsystematik der Wickler (Tortricidae und Carposinidae). Abhandlungen zur Larvalsystematik der Insekten 3: 1–269.
Wocke, M. F. 1862. Reise nach Finmarken von Dr. Staudinger und Dr. Wocke. II. Microlepidoptera. Entomologische Zeitung 23: 30–78, 233–257. Stettin.