Kalliotarhakääriäinen – Lobesia bicinctana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 9–14 mm. Pää vaalean kellanruskea, päälaessa hiukan tummempia tupsuja, huulirihmat kellertävät; keskiruumis mustahkonruskea.
Etusiivet vaaleanokrat, niissä tumman harmahtavanpurppuraa kehnää ja varjoja. Kuviot okrat, usein tummanruskean sekaiset. Tyvisarake selvä, tummanruskea, sen ulkoreuna muodostaa loivan kulman ulospäin. Keskivyö häipyvärajainen, sen sisäreuna häipyy varjona pohjaväriin ja ulkoreuna jatkuu tumman harmahtavanruskeana kehnänä keskivyön ja ulkosarakkeen laikun välissä. Pretornaalilaikku hyvin kehittynyt, pitkänomainen, tumman harmahtavanpurppuran sumentama. Kärkitäplä selvä, pitkänomainen, tumman harmahtavanpurppurakehnäinen. Ripset likaisen harmaanruskeanokrat, tummanharmaan tai tummanruskean sävyiset kärjen ympäriltä, niissä ruskehtavanharmaa tyviviiru. Takasiivet vaalean harmahtavanpurppurat, koiraalla tyvestä vaaleammat; ripset vaaleanharmaat, niissä tummanharmaa jakoviiru.
Toukka vihreä; pää keltainen.
Kotelo 5,5–6,5 mm, punertavan okranruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno – hieno. A10:ssä 6–8 suurta piikkiä poikittaisessa rivissä selkäpuolella. Perianaalisukasia 1 pari. Kremaster kapea, dorsoventraalisesti litistynyt sivulta katsottuna, kulmikas ja loveutunut takaa selkäpuolelta katsottuna.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan tegumen yksinkertainen, päältä pyöristynyt; sociukset epäselvät; gnathos kalvomainen, tyvestä melko leveä. Sivulämssän cucullus nuijanmuotoinen ja tiheäsukaksinen; sacculus hyvin kehittynyt, kitinisoitunut, piikkiryhmä Sc1 yhtyy Sc2:een. Aedeagus pitkä, ohut, hiukan taipunut, kärki viistosti poikkipäinen.
Naaraan liimen (7. sterniitin kitinisoitunut takareuna) keskeltä suora nauha, jonka molemmilla puolilla pieni liuska. Sterigma putkimainen, suippeneva. Ductus bursae keskipitkä. Corpus bursaen etuosassa rakeinen laikku; signum epäselvä.
Elinkierto
Lentää touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa.
Toukka heinäkuussa ja elokuussa.
Elintavat
Lentää myöhään iltapäivällä ja iltahämärissä.
Toukka elää isomaksaruoholla (Hylotelephium telephium), yhteenkudottujen kärkiversojen välissä ja varressa.
Koteloituu toukan ruokailupaikkaan.
Elinympäristö
Kallioilla, kedoilla, hiekkarannoilla.
- Rin – niittyrannat
- In – kuivat niityt, kedot ja nummet
Viitteet
Bae, Y.-S. & Komai, F. 1991. A revision of the Japanese species of the genus Lobesia Guenée (Lepidoptera, Tortricidae), with description of a new subgenus. Tyô To Ga 42(2): 115–141.
van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.
Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.
de La Harpe, J. C. 1858. Faune Suisse. Lépidoptères. VI. Partie. Tortricides. 131 s.
Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.
Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.
Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.