Suomenhitukoi – Elachista deriventa
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 7-9 mm. Pää kirjavan tummanharmaa, otsa kermanvalkea. Etusiivet tummanharmaat, vaaleakehnäiset. Takareunassa siiven tyvellä häipyvärajainen, kermanvalkea täplä (vrt. E. elegans). 2/5 kohdalla aaltoileva, kermanvalkea keskivyö. Tornaalilaikku kapea, kolmikulmainen, kermanvalkea; kostaalilaikku samanlainen, sitä ulompana (selvemmin kuin lajilla E. elegans). Takasiivet harmaat.
Koiraan uncuksen liuskat hiukan leveyttään pitemmät, niiden välinen lovi yhtä leveä tai hiukan kapeampi kuin liuskan leveys; aedeagus heikosti S:n muotoinen, tyvestä paksumpi, kapenee tasaisesti kohti melko terävää kärkeä, siinä kaksi samankokoista kornuuttia.
Naaraan ductus bursaessa kaksi riviä hampaita ductus seminaliksen liitoskohdan etupuolella.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- suomenhitukoi (suomi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset