Täplälattakoi Agonopterix arenella

Yleiskuvaus

Siipiväli 18–25 mm. Pää okra, otsa vaaleampi. Huulirihmat okrat, sisäsivulta vaaleammat; kärkijaokkeessa renkaat tyvessä ja kärjen lähellä sekä äärimmäinen kärki tumman harmaanruskeat. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat. Keskiruumis vaaleanokra, keskeltä joskus ruskehtavansävyinen. Jalat vaaleanokrat; etusääret tummanruskeat; keskisääret ruskehtavat; kaikki nilkat ± ruskehtavansävyiset. Takaruumis vaalean harmahtavanokra, vatsapuolella kaksi riviä mustia täpliä. 

Etusiivet vaaleanokrat, niissä enemmän tai vähemmän harmaanruskeaa kehnää ja sirotellusti tumman harmaanruskeita suomuja. Tyviala rajautuu tummaan varjoon. Etureuna tumman harmaanruskeatäpläinen. Vinotäplät mustat; keskitäplä epäselvä, tumman harmaanruskea; diskaalitäplien välissä vaihtelevan kokoinen, häipyvärajainen, tumman harmaanruskea laikku. Ulkoreunassa rivi mustia täpliä. Ripset vaaleanokrat. Takasiivet valkeahkon harmaanruskeat, ulkoreunassa kärkeä kohti joitakin tumman harmaanruskeita täpliä; ripset kellertävänvalkeat.

Toukka pienenä vaalean lehdenvihreä tai vaalean kellanruskea, selkäjuova hieman tummempi; nystyrät ja sukaset vaaleat. Pää vähän ruskehtavampi, sivuilla matalalla edessä ja takana musta täplä; niskakilpi vihreä, takakulmissa suuri musta täplä; peräkilpi ja rintajalat ruumiin väriset. Vanhempana –21 mm, vaaleanvihreä tai kalpean kellanvihreä; selkä- ja sivuselkäjuovat vihreät tai harmaanruskeat, selkäjuova selvästi kapeampi kuin sivuselkäjuovat; nystyrät pienet, mustat; hengitysaukot mustareunaiset. Pää hyvin vaalean ruskea, edessä sivuilla pieni musta täplä, taempana alapuolella toinen hieman suurempi täplä; niskakilpi vaaleanruskea, sivuilla suuri musta täplä (hyvä tuntomerkki); peräkilpi vaaleanvihreä, mustapilkkuinen, myös toiseksi viimeinen jaoke vaaleanvihreä. Ennen koteloitumista muuttuu punaiseksi. Epikraniaali-indeksi n. 2,3–2,5.

Kotelo 8,2–9,0 mm, tumman punaruskea, selvästi kiiltävä, pintarakenne hieno. Mikropiikkejä vain paikoin. Tuntosarvien vapaat päät ulottuvat verrattain vähän sivulle, eivät ylitä etusiipien kärkeä. Imukärsä tuntosarvien kanssa rajakkain suunnilleen yhtä pitkän matkan kuin keskijalkojen kanssa. Leukarihmojen ja genojen raja verrattain jyrkkä ja pitkä. Anaalialan kaltevuus sivulta katsottuna jyrkkä. Peräpää selkäpuolelta katsottuna tylppä. Kremaster selvästi erottuva, sivulta katsottuna hyvin lyhyt.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Agonopterix arenella
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • täplälattakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.59287
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • MVL.31
  • Pikkuperhoset