Koiranputkilattakoi Agonopterix heracliana

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–25 mm. Vaihteleva laji. Pää ja otsa harmahtavanokrat, harmaanruskean sekaiset. Huulirihmat harmaanruskeat, sisäsivulta vaalean harmahtavanokrat; kärkijaoke vaaleanokra, rengas sen tyvellä, rengas lähellä kärkeä ja äärimmäinen kärki tumman harmaanruskeat. Tuntosarvet harmaanruskeat, pitemmät kuin 2/3 etusiiven pituudesta. Keskiruumis harmahtavanokra, etusiipien tyvialan värinen.  Jalat harmahtavanokrat, nilkat harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa; perätupsu sameanokra; vatsapuolella kaksi riviä mustia täpliä.

Etusiivet tavallisesti ruskehtavat tai harmaanruskeat, punertavansävyiset, seassa enemmän tai vähemmän valkeahkonokraa ja tumman harmaanruskeaa. Tyviala vaalean harmahtavanokra. Vinotäplät mustat, osittain valkeahkoreunaiset; keskitäplä valkea, tummareunainen; sen sisäpuolella samanlainen täplä, jonka edessä tavallisesti tumma varjostuma; siipitaitetäplä usein musta. Vaalea ulompi poikkivyö epäselvä, tylppäkulmainen. Ulkoreunassa rivi tumman harmaanruskeita täpliä. Ripset punertavan harmaanruskeat. Takasiivet valkeahkonharmaat; ripset vaaleammat, niissä häipyvä jakoviiru lähellä tyveä sekä kaksi lähellä kärkeä (vrt. niittylattakoi (A. ciliella)).

Toukka –16 mm, kellertävänvihreä tai vihreä; selkä- ja sivuselkäjuovat tummemman vihreät, selkäjuova kapeampi kuin sivuselkäjuovat ja jatkuu peräkilven yli. Nystyrät tummanruskeat. Pää kellanruskea, harmaanruskea, tummanvihreä tai tummanharmaa, nuorena keltainen; pistesilmien alue musta; postgenoissa mustanruskea täplä. Niskakilpi vihreä, harmaanruskea tai tummanvihreä, sen takareunassa kaksi mustaa pilkkua, sivuilla lisää mustia pilkkuja, jotka voivat joskus yhtyä kapeaksi, tummanruskeaksi tai mustaksi juovaksi (ei koskaan niin leveäksi kuin niittylattakoilla (A. ciliella)). Peräkilpi ja rintajalat ruumiin väriset. Epikraniaali-indeksi n. 2,3–2,5.

Kotelo 7,8–10 mm, punertavanruskea, melko kiiltävä. Pintarakenne hieno. Tuntosarvien päät vahvan sarvimaisesti taipuneet, kaartuvat etusiipien kärjen ympäri ja suuntautuvat takaisinpäin, ylittävät takaruumiin 1/3 tyvestä ja koskettavat korkeintaan takasiipiä. Peräpää ylhäältä kuperan pyöristynyt, kremaster keskipituinen, leveän kupolimainen, peräkoukut keskisuuret, lähtevät nystyröistä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Agonopterix heracliana
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • koiranputkilattakoi (suomi)
  • flockblomsterplattmal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.59274
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset