Illakkokoi – Plutella porrectella

Siipiväli 13–17 mm. Pää okranvalkea, sen keskellä harmaanruskea juova. Otsa valkeanharmaa. Huulirihmojen keskijaokkeessa selvä ruskeiden suomujen tupsu, seassa muutama valkea suomu. Tuntosarvien scapus harmaa, pedikkeli valkea; siima valkea, kapealti tummempirenkainen, kärkikolmannes mustahko, siinä 1 tai 2 välissä olevaa valkeahkoa jaoketta. Keskiruumis okranvalkea, siipikannet kirkkaanruskeat.

Etusiivet vaaleanokrat, varjomaisesti valkeahkojuovaiset. Etu- ja takareunassa mustahkoja täpliä. Takareunan tuntumassa valkeahko pitkittäisjuova, joka tekee kolme mutkaa eteenpäin, sen etupuolella okranruskea varjo ja joitakin mustahkoja suomuja, tummimmillaan lähempänä takareunaa olevissa kohdissa. Diskaalitäplät muodostuvat tumman harmaanruskeista viiruista. Ulkoreuna okranruskea, mustatäpläinen. Ripset valkeat, niissä kaksi mustaa jakoviirua, kärjet mustanruskeatäpläiset. Takasiivet vaaleanharmaat.

Toukka 10 mm, keltainen – vihreä; selkäjuova tummempi; nystyrät mustat. Pää ja niskakilpi vaaleanruskeat, tummanruskeatäpläiset.

Kotelo 7,8–8,1 mm, vihreä, keltainen, tai siinä mustia ja valkeita pitkittäisjuovia. Rypyt melko vahvat. Labrumin takareuna poikkipäinen. Imukärsä lyhyempi kuin keskijalat, etujalat verrattain pitkät. Peräpää vatsapuolelta melko suippo.

Koiraan sivulämssä 1,5 kertaa leveyttään pitempi, sen kärkiosa pitkänomainen, selvästi teräväkärkinen. Aedeagus pitempi kuin saccus.

Naaraan 7. sterniitti normaalisti kehittynyt. Ductus bursae antrumin edestä vahvasti leventynyt; bulla seminalis pieni, pyöristynyt, hyvin näkyvissä.

Lentää touko–kesäkuussa ja elo–lokakuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–toukokuussa; talvehtii pienenä.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää illakolla (Hesperis matronalis), joskus muilla ristikukkaiskasveilla (Brassicaceae), löyhässä kudoksessa lehdellä. Nuori toukka talvehtii ravintokasvin kärkisilmuissa.

Koteloituu löyhään, verkkomaiseen koppaan lehden alapinnalle tai maahan.

Puutarhoissa, puistoissa, ruderaateilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Baraniak, E. 2007. Taxonomic revision of the genus Plutella Schrank, 1802 (Lepidoptera: Plutellidae) from the Palaearctic region with notes on its phylogeny. Polskie Pismo Entomologiczne 76 (Supplement): 1–122.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Smith D. B. & Sears, M. K. 1984. Life history of Plutella porrectella, a relative of the diamondback moth, Plutella xylostella (Lepidoptera: Plutellidae). The Canadian Entomologist 116(7): 913–917.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zagulajev, A. K. 1989. Family Plutellidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 473–522.