Tammihaahtikoi – Ypsolopha lucella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 16–18 mm. Pää vaalean kermanvärinen; otsa valkea. Huulirihmat valkeahkot, kärkijaoke yhtä pitkä kuin keskijaoke, keskijaokkeen tupsu ylittää hiukan huulirihman kärjen. Tuntosarvet valkeat, tummanruskearenkaiset; scapus kermanvärinen. Keskijaoke vaalean kermanvärinen keskeltä, sivut ja siipikannet vaaleanruskeat. Jalat ruskehtavanvalkeat. Takaruumis vaaleanharmaa.
Etusiivet leveät, ulkoreuna heikosti mutkitteleva; pohjaväri vaaleanokra, siinä hieno ja epäselvä, sameanruskehtava verkkokuvio. Takareuna joskus epäselvästi valkeahko keskikohtaan asti. Sen lähellä keskikohdan sisä- ja ulkopuolella epäselviä, tummahkoja varjotäpliä. Ripset ruskehtavat, niissä epäselvät jakoviirut. Takasiivet vaaleanharmaat.
Toukka 20 mm, vihreä; selkäjuova kaksinkertainen, valkeahko; sivuselkäjuova valkeahko; nystyrät pienet, mustat. Pää valkeahko, vihertäväkuvioinen.
Kotelo 6,5–8,0 mm, vaalean ruskeankeltainen. Otsan sukaset lyhyemmät kuin puolet niiden välisestä etäisyydestä. Pään piikkimäinen uloke hyvin pieni, suunnilleen 3 × lyhyempi kuin clypeuksen sukanen. Clypeuksen sukaset verrattain paksut, taipuneet. Takaruumiin hengitysaukot verrattain vähän kohollaan. Metanotumin ja jaokkeen A1 välissä keskellä ei vahvaa poikittaista, ryppyistä painaumaa. Jaokkeiden A1–A4 välit selkäpuolella eivät muita syvemmät, jaokkeiden tyvet keskeltä selkää pitkittäisryppyiset. Jaokkeiden A2–A4 selässä ei piikkistä pintarakennetta. Jaokkeissa A5–A7 ei piikkiä hengitysaukon alapuolella. A10:ssä vahvat ja suipot dorsaali- ja lateraalinystyrät, sekä myös ventraalinystyrät.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- tammihaahtikoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset