Heisimiinakoi – Phyllonorycter lantanella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus

Yleiskuvaus
Siipiväli 7–8,5 mm. Pää keltainen, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeahkot, heikosti ruskearenkaiset, paitsi kärjestä. Keskiruumis kiiltävän ruskeanoranssi, siinä heikko, vaalea keskijuova, siipikannet valkoreunaiset. Etujalat harmaat, etunilkat valkeahkot, tumman harmaanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat valkeahkonharmaat; nilkat valkeat, harmaanruskeatäpläiset, joskus epäselvästi. Takaruumis harmaa, perätupsu okra.
Etusiivet kiiltävän kullanruskeat. Tyvijuomu hopeanvalkea, tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareuna siiven tyviosassa kapealti valkea. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme hopeanvalkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. kostaalihakastäplä pieni, lyhyempi kuin 2. Siiven kärjessä musta, pitkänomainen täplä, jonka etupuolella joitakin hopeanvalkeita suomuja. Ripset hyvin vaalean okrat, niissä tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.
Toukka n. 5 mm, vaalean meripihkankeltainen, heikosti vihertävänsävyinen; suoli tummanvihreä. Pää vaaleanruskea.
Kotelo 3,6–4,0 mm, ruskeankeltainen. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster kärjestään verrattain kapea vatsapuolelta katsottuna, paljon kapeampi kuin A10 tyvestä. Kremasterissa 2 koukkua, jotka ovat verrattain pitkät ja ohuet.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- heisimiinakoi (suomi)
- 2019
- 2010
- 2000
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset