Pikkujuuriperhonen Phymatopus hecta

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 23–30 mm, ♀ 26–32 mm. Koiraan etusiivet syvän punertavan kullanokrat; poikkiviirut hopeanvalkeat, enemmän tai vähemmän täpliksi hajonneet. Takasiivet tummanruskeat. Naaraan etusiivet harmaanruskeat; poikkiviirut leveämmät, harmahtavat. Takasiivet harmaanruskeat.

Muna verrattain suuri, ovaali, väri aluksi vaaleankeltainen, mutta muuttuu pian mustaksi.

Toukka 30–35 mm, hoikka, likaisen valkeanharmaa. Nystyrät pienet. Hengitysaukot mustat. Pää ruskeankeltainen; niskakilpi mustahko, jakautunut.

Kotelo 15–18 mm, vaaleanruskea, sen etuosassa tummemman ruskeita osia. Jaokkeen A6 vatsapuolella harjanne, jossa 12–15 heikosti kitinisoitunutta, koveraa, lähes samanmuotoista hammasta.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phymatopus hecta
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • pikkujuuriperhonen (suomi)
  • dvärgrotfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58536
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset