Pikkujuuriperhonen – Phymatopus hecta
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 23–30 mm, ♀ 26–32 mm. Koiraan etusiivet syvän punertavan kullanokrat; poikkiviirut hopeanvalkeat, enemmän tai vähemmän täpliksi hajonneet. Takasiivet tummanruskeat. Naaraan etusiivet harmaanruskeat; poikkiviirut leveämmät, harmahtavat. Takasiivet harmaanruskeat.
Muna verrattain suuri, ovaali, väri aluksi vaaleankeltainen, mutta muuttuu pian mustaksi.
Toukka 30–35 mm, hoikka, likaisen valkeanharmaa. Nystyrät pienet. Hengitysaukot mustat. Pää ruskeankeltainen; niskakilpi mustahko, jakautunut.
Kotelo 15–18 mm, vaaleanruskea, sen etuosassa tummemman ruskeita osia. Jaokkeen A6 vatsapuolella harjanne, jossa 12–15 heikosti kitinisoitunutta, koveraa, lähes samanmuotoista hammasta.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- pikkujuuriperhonen (suomi)
- dvärgrotfjäril (ruotsi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset