Pikkujuuriperhonen Phymatopus hecta

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 23–30 mm, ♀ 26–32 mm. Koiraan etusiivet syvän punertavan kullanokrat; poikkiviirut hopeanvalkeat, enemmän tai vähemmän täpliksi hajonneet. Takasiivet tummanruskeat. Naaraan etusiivet harmaanruskeat; poikkiviirut leveämmät, harmahtavat. Takasiivet harmaanruskeat.

Muna verrattain suuri, ovaali, väri aluksi vaaleankeltainen, mutta muuttuu pian mustaksi.

Toukka 30–35 mm, hoikka, likaisen valkeanharmaa. Nystyrät pienet. Hengitysaukot mustat. Pää ruskeankeltainen; niskakilpi mustahko, jakautunut.

Kotelo 15–18 mm, vaaleanruskea, sen etuosassa tummemman ruskeita osia. Jaokkeen A6 vatsapuolella harjanne, jossa 12–15 heikosti kitinisoitunutta, koveraa, lähes samanmuotoista hammasta.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phymatopus hecta
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • pikkujuuriperhonen (suomi)
  • dvärgrotfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58536
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset