Ankerias – Anguilla anguilla
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Ankerias on käärmemäinen ja pienipäinen kaikentyyppisissä vesissä viihtyvä peto.
Koko tavallisesti meillä 0,5–1,5 kg ja 50–80 cm. Maailmalla jopa 5 kg. Ankeriaan ruumiinrakenne on käärmemäisen pitkulainen. Aikuisen ankeriaan väri vaihtelee oliivinvihreästä kellanruskeaan. Merivaellukselle valmistautuessaan ankerias muuttuu hopeanharmaaksi. Ankeriaan alaleuka on selvästi yläleukaa pidempi. Suomut ovat hyvin pieniä ja vaikeasti erotettavia. Iho on paksun limakerroksen peitossa. Selkä- ja peräevä muodostavat yhden yhtenäisen evän. Erillistä pyrstöevää ei ole ja vatsaevät puuttuvat täysin. Kiduskansien takapuolella oleva kidusaukko on pieni ja kapea. Sen ansiosta ankerias pystyy kuivallakin maalla säilyttämään kosteuden kiduksissaan ja pysymään siten hengissä. Ankeriaita voidaan erottaa kahta tyyppiä: kapea- ja leveäpäistä.
Ankeriaan poikaset ovat merkittävästi erinäköisiä kuin aikuiset ankeriaat. Vastakuoriutuneet Leptocephalus-toukat ovat 5–7 mm pitkiä, lehtimäisen litteitä, läpikuultavia ja pigmentittömiä. Saapuessaan Euroopan rannikolle ne ovat saavuttaneet 7–8 senttimetrin koon. Ensimmäisen muodonmuutoksen jälkeen toukista tulee matomaisia ja läpinäkyviä lasiankeriaita ja niiden pituus lyhenee noin 6 senttiin. Lasiankeriaat alkavat vähitellen saada pigmenttiä ja silloin niitä aletaan kutsua kelta-ankeriaiksi.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- ankerias (suomi)
- ål (ruotsi)
- European eel (englanti)
CITES-sopimus, liite II ? EU-lainsäädäntö koskien CITES-sopimusta, liite B ?
- 2019 CR – Äärimmäisen uhanalaiset
- 2010 EN – Erittäin uhanalaiset
- 2000 NE – Arvioimatta jätetyt
- Risto Väinölä
- Euroopan kalat