Täplärapu – Pacifastacus leniusculus

Täpläravut liikkuvat jokirapua (Astacus astacus) selvästi rohkeammin myös valoisaan aikaan. Elinvaatimuksiltaan täplärapu on melko joustava. Se viihtyy laajalla lämpötila-alueella ja selviää myös murtovedessä. Täplärapu kasvaa hyvin kylmässäkin vedessä, mutta se on jokirapua heikommin sopeutunut meillä usein tapahtuvaan nopeaan vesien jäähtymiseen syksyllä rapujen parittelu- ja muninta-aikaan. Tämä rajoittaa lajin elinmahdollisuuksia pohjoisessa ja nopeille lämpötilamuutoksille alttiissa matalissa pienvesissä. Myöskään humuspitoisiin ja happamiin vesiin se ei näytä sopeutuvan yhtä hyvin kuin jokirapu.

Täpläravulle ihanteellisimpia ovat suuret, kivikkoiset tai kiinteäpohjaiset järvet, joissa se elää ja laiduntaa varsin syvälläkin. Suurimmat Suomessa pyydetyt yksilöt ovat olleet noin 20 cm mittaisia, mutta yleensä yli 12 cm yksilöitä saadaan vähän. Täpläravut voivat elää jopa 20-vuotiaiksi.

Täplärapukannat ovat lähes aina rapuruton (Aphanomyces astaci PsI-tyyppi) infektoimia. Tutkimuksissa on 2000-luvulla osoitettu, että täplärapukin kärsii rapurutosta ja voi stressaantuessaan tai muutoin heikentyessään kuolla siihen. Suomessa ja Ruotsissa on myös havaittu lukuisia täplärapukantojen romahduksia, joiden on arvioitu johtuneen rapuruton ja ympäristöstressin yhteisvaikutuksesta tai lisääntymisen epäonnistumisesta. Täpläravulta on löydetty myös uusi tauti, pyrstöjalkatauti, joka voi heikentää oleellisesti täplärapunaaraan lisääntymistä tai voi jopa estää sen.

Eurooppalaisia nimiä: signal kräfta, signal crayfish, signalkrebs, écrevisse de californie, l´écrevisse signal, cangrejo senjal, californische rivierkreeft

Amerikkalaisia nimiä: signal crayfish, Pacific crayfish, Californian crayfish