Villisika (metsäkarju) – Sus scrofa

Yleiskuvaus

Villisika on sorkkaeläin, joka levisi Suomeen 1970-luvulla kaakkoisrajan yli. Villisikoja eli Suomessa myös viime jääkauden jälkeen yli 8000 vuotta sitten. 

Nykyään villisikaa tavataan varmimmin Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, ja sen arvioitu kanta Suomessa on noin 3 400 yksilöä. Lajia tavataan kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelämannerta.

Villisika on lehti- ja sekametsien laji, mutta on osoittautunut hyvin sopeutumiskykyiseksi. Se on kaikkiruokainen. Lisääntyminen tapahtuu alkutalvella. Porsaita syntyy yleensä 6–10.

Villisikaa metsästetään Suomessa vuosittain satoja yksilöitä. 

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Mikko Heikkinen/Luomus, 31.3.2023

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä havaintoa ?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Sus scrofa
Auktorit
Linnaeus, 1758
Yleiskieliset nimet
  • villisika (suomi)
  • vildsvin (ruotsi)
  • Wild Boar (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.47926
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Riistanisäkäs (Metsästyslaki 1993/615; 2019/683) ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2015 DD – Puutteellisesti tunnetut
  • 2010 DD – Puutteellisesti tunnetut
  • 2000 NE – Arvioimatta jätetyt
Asiantuntija
  • Thomas Lilley
DNA-viivakoodisekvenssit
Sus scrofa
477 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Nisäkkäät
jsonrdf+xmlskos (dwc)