Vesisiippa – Myotis daubentonii
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Nimensä mukaisesti vesistöjen ääreltä tavattava vesisiippa on yksi Suomen yleisimmistä lepakkolajeista. Vesisiippa lentää usein järvien, lampien ja merensalmien pinnan tuntumassa saalistaen surviaissääskiä, vesiperhosia ja muita hyönteisiä.
Vesisiipan turkki on päältä ruskea ja vatsapuolelta harmaa. Väriraja vatsa- ja selkäpuolen välillä ei ole jyrkkä. Kuonon kärki on aikuisilla vesisiipoilla punaruskea ja silmien ympärillä on karvattomat, vaaleat renkaat. Korvalehdet ovat tummanruskeat ja suhteellisen lyhyet. Sormien väliin jäävä lenninräpylä on tummanharmaanruskea, suhteellisen leveä ja ohutnahkainen. Takajalan ulkosyrjän räpylä ei ulotu varpaisiin asti ja uropatagium (takajalkojen lenninräpylä) on sileä. Takajalat ovat isokokoiset.
Ääni: rätisevä/tikittävä, rytmi vaihteleva, kuuluu voimakkaimmin. 45 kHz taajuudella.
Paino: 5-14 g. Ruumiin pituus: 4-5 cm. Siipiväli: 21-25 cm.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- vesisiippa (suomi)
- vattenfladdermus (ruotsi)
- Daubenton's Bat (englanti)
- Vakiintunut
EU:n luontodirektiivin IV-liite ? Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2015 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Thomas Lilley
59 julkista näytettä
- Nisäkkäät
- Lepakot