KaksisiipisetDiptera

  • Yleiskuvaus
  • Media
  • Biologia
  • Taksonomia
  • Esiintyminen
  • Näytteet

Yleiskuvaus

Kaksisiipiset (Diptera) on nykytiedon valossa Suomen toiseksi suurin ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi suurin hyönteislahko. Kaksisiipiset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on usein lyhyehkö ja suhteellisen virtaviivaisen muotoinen, joko tanakka tai hoikka, ja niiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja. Yhteinen nimittävä ominaisuus kaksisiipisille on se, että niiden toinen, taaempi siipipari on surkastunut nuijamaisiksi väristimiksi.

Kaksisiipisten pää on tavallisesti liikkuvainen ja suhteellisen iso. Tuntosarvet ovat vaihtelevanmuotoiset, mutta usein hyvin lyhyet suhteessa ruumiin kokoon. Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Suuosat voivat joskus harvoin olla surkastuneet. Osalla kaksisiipisistä on lahkolle ainutlaatuinen ptilinium-rakenne: säkkimäinen, paisuva elin, jota käytetään, kun aikuinen kuoriutuu kotelosta ja joka kutistuu kuoriutumisen jälkeen. Ptilinaaliuurre on nähtävissä merkkinä elimestä naamassa tuntosarvien takana. Kaksisiipisten keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari, joskus harvoin kaksisiipiset voivat olla siivettömiä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja siiven takareunassa, lähellä tyveä, on joskus liuskoja. Takasiivet, kuten sanottu, ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle. Jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja, ja nilkoissa voi olla kahden kynnen välissä ohuita liuskoja, pulvilleja.

Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria. Suomen suurin kaksisiipislaji on vaaksiaislaji tihkujortikka, Tipula maxima, jonka siipiväli on n. 65 mm.

Toukat pääsääntöisesti jalattomia, perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Toukat voivat olla lähes päättömiä: joillain on vain suuosat jäljellä. Toukkien ulkonäkö ja elintavat lahkon sisällä erittäin vaihtelevat.

Kaksisiipiset jaettiin aikoinaan kahteen alalahkoon Nematocera (sääsket) ja Brachycera (kärpäset), mutta Nematocera-alalahkon asema ei ole taksonomisesti pätevä eikä virallinen, sillä se ei muodosta monofyleettistä ryhmää, eli toisin sanoen ryhmän jäsenillä ei ole yhtä yhteistä kantamuotoa. Nematocera-ryhmän Suomessa esiintyvät kaksisiipislajit jaetaan nykyään viiteen eri osalahkoon: Bibionomorpha, Tipulomorpha, Culicomorpha, Psychodomorpha ja Ptychopteromorpha. Nematocera-ryhmästä puhutaan kuitenkin edelleen, sillä niillä on tiettyjä rakenteita, joiden avulla ne on suhteellisen helppo erottaa kärpäsistä (Bracychera), joka on kaksisiipisten tämänhetkinen ainut validi alalahko.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Kuvaustekstin laatijat:

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Diptera
Auktorit
Linnaeus, 1758
Yleiskieliset nimet
  • kaksisiipiset (suomi)
  • tvåvingar (ruotsi)
  • True flies (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.43123
Taksonominen taso
lahko
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Asiantuntijat
  • Jere Kahanpää
  • Jukka Salmela
DNA-viivakoodien lkm
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Kaksisiipiset
Yhteensä 7295 lajia