Kovakuoriaiset (kuoriaiset)Coleoptera

  • Yleiskuvaus
  • Media
  • Biologia
  • Taksonomia
  • Esiintyminen
  • Näytteet

Yleiskuvaus

Kovakuoriaiset (Coleoptera) on nykytiedon valossa Suomen kolmanneksi suurin ja maailmanlaajuisesti kaikkein suurin hyönteislahko, ja samalla lajimäärällisesti suurin eläinlahko ylipäätään. Kovakuoriaiset ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, jotka ovat elintavoiltaan ja ulkonäöltään erittäin monimuotoisia. Niiden ruumis on yleensä kova ja kompakti, ja erityisen ominaislaatuista kovakuoriaisille ovat niiden voimakkaasti kitinisoituneet etusiivet. Kovapintaisen ruumiinsa ansiosta kovakuoriaiset ovat usein hyvin kestäviä. 

Kovakuoriaisten pää on vahvasti kitinisoitunut. Tuntosarvet ovat vaihtelevanmuotoiset ja yleensä 11-jaokkeiset, mutta jaokkeita voi olla vähemmänkin. Verkkosilmät ovat usein suhteellisen pienet; ne puuttuvat harvoin, ja pistesilmiä on vain harvoilla. Suuosat ovat aina purevat; yläleuat (mandibelit) usein voimakkaat. Kovakuoriaisten keskiruumiin 1. jaoke (prothorax) on usein suuri. Se erottuu selkeästi päästä ja loppuruumiista, ja etuselkä (pronotum) on selvästi näkyvissä. Keskiruumiin 2. ja 3. jaokkeet ovat yhteensulautuneet ja niiden ainoa näkyvä osa on pikkukilpi/kilveke (scutellum) muiden osien ollessa piilossa peitinsiipien alla. Kovakuoriaisilla on yleensä kaksi paria siipiä. Etusiivet, kuten todettu, ovat kovat tai nahkamaiset peitinsiivet (elytra) ja niiden alla on kalvomaiset takasiivet, jotka toimivat lenninsiipinä. Levossa siivet ovat tiiviisti ruumiin päällä; takasiivet laskostettuina ruumista myötäilevien peitinsiipien alle. Lenninsiivet ovat peitinsiipiä usein huomattavasti suuremmat. Etusiivet kohtaavat takaruumiin keskellä kovakuoriaisen selkää muodostaen selkeän sauman. Kovakuoriaisten lenninsiivet voivat puuttua tai olla surkastuneet. Myös peitinsiivet voivat puuttua tai olla hyvin lyhyet, jolloin takaruumis on osittain näkyvillä. Peitinsiipien pinta on usein uurteinen, nystyinen tai kuoppainen, tai karvojen tai suomujen peittämä. Lenninsiipien siipisuonisto on usein harva. Lennossa peitinsiivet ovat tavallisesti suorakulmaisesti sivuille kääntyneet. Kovakuoriaisten jalat ovat hyvin monimuotoiset. Ne voivat olla karvaiset tai piikikkäät.

Ruumiin pituus maailmalla 0,1–180 mm, useimmat alle 25 mm.

Suomen suurin laji on sarvikuonokas, Oryctes nasicornis, jonka ruumiin pituus on 30–50 mm.

Toukat ovat useimmiten jalallisia campodeiformeja (petokuoriaiset, Adephaga), eruciformeja (esim. lehtikuoriaiset, Chrysomelidae) tai scarabaeiformeja (monet erilaisruokaiset, Polyphaga), ja harvoin jalattomia (esim. kärsäkkäät, Curculionidae ja kaarnakuoriaiset, Scolytinae). Kaikilla toukkamuodoilla on kovettunut pääosa. Kovakuoriaisten toukilla ei ole koskaan ylimääräisiä raajapareja takaruumiissa, kuten esimerkiksi perhostoukilla.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Kuvaustekstin laatijat:

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Coleoptera
Auktorit
Linnaeus, 1758
Yleiskieliset nimet
  • kovakuoriaiset (suomi)
  • skalbaggar (ruotsi)
  • Beetles (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.43121
Taksonominen taso
lahko
Esiintyminen Suomessa
Havainto Suomesta
Asiantuntijat
  • Jyrki Muona
  • Jaakko Mattila
DNA-viivakoodien lkm
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Kovakuoriaiset
Yhteensä 3839 lajia