Jouluruusut – Helleborus

Jouluruusut tunnetaan aikaisesta kukinnastaan. Vain harvat pölyttäjät ovat liikkeellä, kun jouluruusu aloittaa kukintaansa kevätvarhaisella. Pääasiallisina pölyttäjinä toimivat kimalaiskuningattaret,jotka ovat kimalaisyhteiskuntien ainoita eloonjääneitä talven jäljiltä.Herättyään talvihorroksesta kuningatar tarvitsee pikaisesti ravitsevaa mettä,muutoin se on kuoleman oma. Jouluruusu palkitseekin pölyttäjänsä runsaalla ylläpidolla.  Kasvin terälehdet ovat muuntuneet torvimaisiksi mesiäisiksi, ja mesi on pölyttäjälle kuin sokeripitoinen energiajuoma! Jouluruusu tuottaa myös runsaasti siitepölyä.Terälehden näköiset osat ovat todellisuudessa muuta kukkaa suojaavia verholehtiä.

Puutarhassa jouluruusut viihtyvät suojaisessa paikassa puolivarjossa, sopivasti kosteutta pidättävällä kasvualustalla. Ainavihreät lehdet hyötyvät suojaavasta lumipeitteestä, sillä muutoin ne saattavat kärsiä pakkasvaurioita tai paahtua kevätauringossa maan ollessa roudassa. Jouluruusujen herkkä kauneus on petollista: muiden leinikkikasvien tapaan ne ovat erittäin myrkyllisiä ja sisältävät sydämeen vaikuttavia glykosideja.