Jättituija Thuja plicata

Yleiskuvaus

Tuijat ovat ainavihantia, yksikotisia puita tai pensaita. Suomessa viljellään yleisimmin kanadantuijaa (Thuja occidentalis) ja sen eri muotoja. Jättituija on keskimäärin 5-15 metriseksi kasvava puu, mutta sen vanhat yksilöt suotuisimmilla alueilla voivat kasvaa jopa 70-metrisiksi. Jättituijan erottaa kanadantuijasta lehtien perusteella. Jättituijan lehdet ovat päältä kiiltäviä ja alta heikosti valkokuvioisia, niiden öljyrakkulat ovat pieniä tai puuttuvat kokonaan. Kanadantuijan lehdet ovat päältä himmeitä ja alta vihreitä, niissä on isot öljyrakkulat.

Alkuperäalueellaan Pohjois-Amerikassa jättituija kasvaa tuoreissa ja keski- tai runsasravinteisissa metsissä sekä jokivarsilla ja tulvametsissä. Sitä pidetään mereisenä tai lievästi mereisenä lajina.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

-- lisätiedot päivitetty 24.3.2020

CC BY 4.0

Kasvumuoto

Ainavihanta havupuu.

Koko

30–50 (70) m.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Kaskadian kasveja - Paljassiemeniset CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Thuja plicata
Auktorit
Donn ex D. Don
Yleiskieliset nimet
  • jättituija (suomi)
  • jättetuja (ruotsi)
  • canoe cedar (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.41542
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • tulokas, uutta perua, vakinainen
  • kokonaan viljelyperäinen
Tämä laji on vieraslaji
VakiintuneisuusVakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Kansallinen vieraslajistrategia (VN 2012) ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntijat
  • Pertti Uotila
  • Leena Hämet-Ahti
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit