Jättituija – Thuja plicata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Yleiskuvaus
Tuijat ovat ainavihantia, yksikotisia puita tai pensaita. Suomessa viljellään yleisimmin kanadantuijaa (Thuja occidentalis) ja sen eri muotoja. Jättituija on keskimäärin 5-15 metriseksi kasvava puu, mutta sen vanhat yksilöt suotuisimmilla alueilla voivat kasvaa jopa 70-metrisiksi. Jättituijan erottaa kanadantuijasta lehtien perusteella. Jättituijan lehdet ovat päältä kiiltäviä ja alta heikosti valkokuvioisia, niiden öljyrakkulat ovat pieniä tai puuttuvat kokonaan. Kanadantuijan lehdet ovat päältä himmeitä ja alta vihreitä, niissä on isot öljyrakkulat.
Alkuperäalueellaan Pohjois-Amerikassa jättituija kasvaa tuoreissa ja keski- tai runsasravinteisissa metsissä sekä jokivarsilla ja tulvametsissä. Sitä pidetään mereisenä tai lievästi mereisenä lajina.
Kasvumuoto
Ainavihanta havupuu.
Koko
30–50 (70) m.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- jättituija (suomi)
- jättetuja (ruotsi)
- canoe cedar (englanti)
- tulokas, uutta perua, vakinainen
- kokonaan viljelyperäinen
Vakiintuneisuus | Vakiintunut |
---|
Kansallinen vieraslajistrategia (VN 2012) ?
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Pertti Uotila
- Leena Hämet-Ahti
- Putkilokasvit