Syysleimu – Phlox paniculata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Kumarru lähemmäs ja hengitä syvään! Syysleimun huumaava tuoksu ja loppusyksyyn ulottuva pitkä kukinta ovat monen kotipuutarhurin ylpeys ja ilo. Kaunis kukka tuoksuineen ei kuitenkaan ole kehittynyt vain meidän iloksemme. Kukan muotoa tutkimalla voit päätellä yhtä jos toista sen pölyttäjistä. Herkullinen mesi odottaa noutajaansa verhiön takana, pitkän teriötorven pohjalla. Mettä saadakseen on pölyttäjällä oltava pitkä kärsä tai ohut nokka. Luontaisella alueellaan Pohjois-Amerikassa syysleimujen pääasiallisina pölyttäjinä ovat perhoset ja kolibrit. Myös puutarhassa syysleimut houkuttelevat lämpiminä päivinä ympärilleen päiväperhosia ja öisin meden haussa lenteleviä yöperhosia.Alkuperäisen syysleimun voit siis tavata itäisen Pohjois-Amerikan runsasravinteisilla metsänreunoilla, joenvarsilla tai kosteikkoalueiden laidoilla. Luontaisten elinolojen kosteus ja valoisuus näkyy myös puutarhakasveiksi jalostettujen syysleimujen vaatimuksissa, sillä syysleimut kestävät huonosti kuivuutta ja nauttivat mielellään runsasravinteisesta kasvupedistä. Syysleimuista on jalostettu runsaasti erilaisia lajikkeita, jotka poikkeavat toisistaan etenkin kukan värissä, kasvukorkeudessa ja kukinta-ajassa.
Koko
40–100 cm.
Hedelmä ja siemen
Hedelmä 3-lokeroinen kota.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- syysleimu (suomi)
- höstflox (ruotsi)
- tulokas, satunnainen, havaittu 1980 tai myöhemmin
- korkeintaan (ehkä vähän kasvullisesti leviävä) maatulokas
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Mikko Piirainen
- Putkilokasvit