Idänunikko – Papaver orientale
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Jos unikko kukkii, seisahdu ihailemaan! Idänunikon suuret, jopa 15 cm leveät kukat kestävät vain lyhyen aikaa. Alunperin Lähi-idän vuoristoseuduilta kotoisin oleva laji on suosittu puutarhakasvi näyttävien kukkiensa ansiosta.
Moni kukka houkuttelee pölyttäjiä paikalle erittämällä makeaa energiapitoista mettä vaivanpalkaksi. Unikot ovat toista maata. Heteitä on kukassa silmiinpistävän runsaasti. Meden sijasta ne tuottavatkin huomattavan paljon siitepölyä, jolloin siitä riittää pölyttäjille ravinnoksi asti. Siitepöly on monille pölyttäjille elintärkeää, sillä se sisältää arvokkaita aminohappoja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Muita runsaasti siitepölyä tuottavia lajeja löytyy muun muassa ruusuista ja tulppaaneista.
Kasvit näkevät paljon vaivaa pölytyksen varmistamiseksi. Pölytys eli siitepölyn siirtyminen heteistä emille on suvullisen lisääntymisen ehdoton edellytys, joka tuo jälkeläisten perimään erilaisuutta ja vaihtelua. Tästä taas on paljon hyötyä vaihtuviin olosuhteisiin sopeutumisessa. Kukkakasvien menestymisen takana on siis pitkä kehitys niitä pölyttävien hyönteisten rinnalla. Unikkokasvit lukeutuvat evoluutiopuussa ensimmäisiin aitokaksisirkkaisten oksasta haarautuneisiin kasvisukuihin. Niiden kukkarakennetta pidetäänkin melko alkukantaisena.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- idänunikko (suomi)
- orientvallmo (ruotsi)
- tulokas, satunnainen, havaittu 1980 tai myöhemmin
- kokonaan viljelyperäinen
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Pertti Uotila
- Putkilokasvit