Kanadanpiisku – Solidago canadensis

Suomeen on tuotu koristekasveiksi useita pohjoisamerikkalaisia piiskulajeja. Niistä selvästi yleisin on kanadanpiisku (Solidago canadensis). Kanadanpiisku sekä korkeapiisku (S. altissima) ja isopiisku (S. gigantea), on säädetty Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi. Isopiisku on meillä kanadanpiiskua harvinaisempi ja korkeapiiskusta ei tiettävästi ole Suomesta varmistettuja havaintoja. Lisäksi Suomessa esiintyy viljelykarkulaisena puutarhakäyttöön jalostettuja lajiristeymiä eli tarhapiiskuja (S. Canadensis-Ryhmä), jota ei kuitenkaan ole säädetty haitalliseksi vieraslajiksi. 

Pohjoisamerikkalaiset piiskut ovat monivuotisia, ja muodostavat usein laajoja, pitkäikäisiä kasvustoja. Kotipihojen ja puutarhojen lisäksi niiden kasvupaikkoja ovat monenlaiset ihmisten muuttamat elinympäristöt, kuten joutomaat, joen-, teiden- ja rautateidenvarret sekä hylätyt viljelymaat. Kanadanpiisku on hyvin sopeutuvainen ja voi pärjätä jopa raskasmetalleilla saastuneilla mailla. 

Piiskut lisääntyvät sekä siemenistä että kasvullisesti juurakonkappaleista. Ne siementävät runsaasti: yksi kasvi voi tuottaa yli 10 000 siementä, jotka voivat levitä pitkiäkin matkoja tuulen avulla. Piiskujen jäykät varret säilyvät pitkälle talveen, jolloin siemenet voivat levitä hangen pintaa pitkin. Haitalliset piiskut voivat helposti levitä myös juurakonkappaleiden tai kasvinosia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen avulla.