Karvayökönlehti Pinguicula villosa

Kasvumuoto

Monivuotinen, ruohovartinen hyönteissyöjäkasvi.

Koko

3–7 cm korkea.

Varsi

Vanakasvi, lehtiruusukkeen keskeltä kasvaa tavallisesti yksi tiheään nystykarainen kukkavana.

Lehti

Lehdet muodostavat ruusukkeen kasvin tyvelle, ruusukkeessa yleensä 2–3 lehteä. Lehdet lyhytruotisia. Lehtilapa enintään sentin pituinen, ruskehtavan vihreä, soikeahko, ehytl laita ylöspäin kiertyvä, lehden yläpinta tahmea.

Juuri

Juuret ohuet.

Kukka

Kukat yksittäin vanojen päässä. Kukat yhdislehtisiä, vastakohtaisia. Verhiö kaksihuulinen, ylähuuli kolme- ja alahuuli kaksiliuskainen. Teriö 6–9 mm, sinipunainen, kannuksellinen, kaksihuulinen. Ylähuuli kaksi- ja alahuuli kolmiliuskainen. Kannus lyhyt, suora ja suippo, teriön nielu avoin. Kukat kaksineuvoisia, heteitä kaksi ja sikiäin kehänpäällinen.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä on monisiemeninen kota.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: IPS-153 Flora of Subarctic Europe - Nardus-Pyrola CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Pinguicula villosa
Auktorit
L.
Yleiskieliset nimet
  • karvayökönlehti (suomi)
  • dvärgtätört (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.39686
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
  • Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Pertti Uotila
DNA-viivakoodisekvenssit
Pinguicula villosa
9 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit
  • Lihansyöjäkasvit