Valkoyökönlehti – Pinguicula alpina
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kasvumuoto
Monivuotinen, ruohovartinen hyönteissyöjäkasvi.
Koko
5–15 cm korkea.
Varsi
Valkoyökönlehti on vanakasvi. Lehtiruusukkeen keskeltä kasvavia vanoja on 1–4 ja ne ovat lähes kaljuja. Kasvin juuret ovat pitkiä ja paksuja.
Lehti
Lehdet ovat muodostavat ruusukkeen kasvin tyvelle, ruusukkeessa on 5–8 lehteä. Lehdet ovat lyhytruotisia. Lehtilapa (2–5 cm) on vaalean kellanvihreä, soikeahko, ehyt, ehytlaitainen, laita on ylöspäin kiertyvä. Lehden yläpinta on tahmea.
Kukka
Kukat sijaitsevat yksittäin vanojen päässä. Kukat ovat yhdislehtisiä, vastakohtaisia.Verhiö on kaksihuulinen, ylähuuli on kolme- ja alahuuli kaksiliuskainen. Teriö (10–16 mm) on valkoinen, kannuksellinen, kaksihuulinen. Ylähuuli on kaksi- ja alahuuli kolmeliuskainen, alahuulessa on yksi tai kaksi keltaista täplää. Kannus on lyhyt, leveä, käyrä ja tylppä. Teriön nielu on avoin. Kukat ovat kaksineuvoisia, heteitä on kaksi ja sikiäin on kehänpäällinen.
Hedelmä ja siemen
Hedelmä on monisiemeninen kota.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- valkoyökönlehti (suomi)
- fjälltätört (ruotsi)
- alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Pertti Uotila
- Putkilokasvit
- Lihansyöjäkasvit