Tunturikurjenherne Astragalus alpinus

Kasvumuoto

Monivuotinen, pääjuurellinen ruoho.

Varsi

Varsi on koheneva, tyveltä haarova, hiukan särmikäs ja karvainen.

Lehti

Lehdet ovat kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia, 6–12-parisia, päätöparisia. Lehdykät ovat tasasoukkia–soikeita, tylppiä, ehytlaitaisia, alta valkokarvaisia.

Kukka

Kukinto on lehtihankainen, pitkäperäinen, pallomainen, 5–15-kukkainen terttu. Verhiö on viisilehtinen, yhdislehtinen. Teriö on vastakohtainen, perhomainen: ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho. Venho on usein kukan muita osia tummempi, tylppäkärkinen, odaton. Teriö (10–14 mm) on sininen–sinipunainen, usein tyveltään vaalea, joskus kokonaan valkoinen. Kukat ovat kaksineuvoisia. Heteitä on 10, palhot ovat yhdistyvisiä, ympäröivät emiötä torvena. Emiö on yksilokeroinen, yksiluottinen.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä on riippuva, avautumaton, hieman käyrä, suippokärkinen, mustakarvainen, kaksilokeroinen, usein 6-siemeninen palko (1–1,5 cm).

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-503 Suomen kasvisto ja kasvillisuus - Metsät: harjumetsät CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Astragalus alpinus
Auktorit
L.
Yleiskieliset nimet
  • tunturikurjenherne (suomi)
  • fjällvedel (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.38959
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Mikko Piirainen
DNA-viivakoodisekvenssit
Astragalus alpinus
35 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit