Kriikunapuu Prunus domestica subsp. insititia

Yleiskuvaus

Kriikuna kasvaa noin 4–7 metriä korkeaksi muodostaen pienen puun tai pensaan. Kukkien terälehdet ovat puhtaan valkoiset. Hedelmä on muutaman sentin mittainen luumarja. Väriltään se on tummansininen, mutta vahahärmän peittämä, mikä tekee siitä hieman harmahtavan. Kriikuna on luumun alalaji, ja ne ovat myös ulkonäöltään samankaltaiset. Kriikunan siemen on pyöreähkö, tylppäsärmäinen, eikä se irtoa helposti hedelmämallosta. Luumusta sen erottaa piikkimäisistä kääpiöversojen päistä sekä hedelmästä, joka on luumua pienempi ja pyöreämpi.  

Kriikunat pysyvät syksyllä happamina ja muuttuvat makeiksi yleensä ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Kriikunan tuholaisina esiintyy luumukirvaa. Myös supikoirat ja mäyrät voivat syödä kriikunaa. Linnut eivät sen sijaan välitä kriikunoiden mausta. Kriikuna on itsepölyttyvä, mutta hyötyy ristipölytyksestä toisen kriikuna- tai luumupuun kanssa. Kylminä talvina kriikunat saattavat paleltua ja kuivia.  

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Viikin arboretum - Taksonominen kokoelma CC BY 4.0

Kasvumuoto

Kausivihanta lehtipuu 

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Viikin arboretum - Taksonominen kokoelma CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Prunus domestica subsp. insititia
Auktorit
(L.) Bonnier & Layens
Yleiskieliset nimet
  • kriikunapuu (suomi)
  • krikon (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.38937
Taksonominen taso
alalaji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • tulokas, satunnainen, havaittu 1980 tai myöhemmin
  • luonnonvaraisena leviävä; kokonaan viljelyperäinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2010 NE – Arvioimatta jätetyt
Asiantuntija
  • Arto Kurtto
Julkisten DNA-viivakoodisekvenssien määrä
Emme voi näyttää tätä lukua tällä hetkellä johtuen kansainvälisen BOLD-palvelun rajapinnan rajoituksista. ?
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit