Ukkomansikka – Fragaria moschata

Pölytyksen jälkeen mansikan kukka on tehnyt tehtävänsä pölyttäjien houkuttelemiseksi. Kukasta kehittyy herkullinen mansikka, joka auttaa siemeniä leviämään. Kukkakasveilla hedelmä kehittyy emiöstä, mutta mansikan ”marja” syntyy turvonneesta kukkapohjuksesta. Mansikan lukuisista emilehdistä syntyy marjan pinnalle pilkkumaisia pieniä pähkylöitä, jotka kätkevät siemenen sisälleen. Itse asiassa pähkylät ovat mansikan oikeita hedelmiä.

Ukkomansikkaa viljeltiin Suomessa vielä 1800-luvulla marjakasvina. Se on säilynyt ja levinnyt vanhojen puutarhojen, kartanoiden ja pappiloiden liepeillä. Valoisissa ja puolivarjoisissa lehtomaisissa metsiköissä ja pensaikoissa se kasvaa usein aivan alkuperäisen luonnonkasvin oloisena. Ukkomansikan hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä ja marjojen muodostus edellyttää molempien kasvavan lähekkäin. Rönsyillä levittäytyvät kasvustot koostuvat usein vain toisesta sukupuolesta, jolloin satoa ei tule. Suomesta löytyvät kasvustot ovat jostakin syystä valtaosin hedekasveja, eli kuten lajin nimikin vihjaa: ukkomansikkakantamme on päässyt ukkoutumaan!

Ukkomansikka luetaan viljelykasvien luonnonvaraisiin sukulaislajeihin (CWR eli crop wild relative -laji) ja siksi se kuuluu arvokkaina suojeltavien lajien prioriteettilistalle. Näiden lajien kohdalla geeniperimän säilyttäminen tulevaisuuden varalle on ensiarvoisen tärkeää. Ilmaston muuttuessa tai uusien kasvitautien uhatessa näiden villien sukulaisten geeniperimästä voidaan saada arvokkaita ominaisuuksia ja geneettistä monimuotoisuutta jalostettujen viljelylajikkeiden perimän laajentamiseksi.

Lisätietoa Crop Wild Relatives -projektista.