Merijuurikas Beta vulgaris subsp. maritima

Yleiskuvaus

Merijuurikas on lautaselle kesytettyjen juurikkaiden villi sukulainen, joka on kotoisin Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilta. Merijuurikas onkin suolaiseen menoon ja aurinkoiseen rantaelämään sopeutunut suolakkokasvi, jonka vahamaiset lehdet sietävät hyvin suolaisia pärskeitä. Sen vaatimattomat kukat ovat tuulipölytteisiä, ja rannikolla puhaltava merituuli tarjoaakin oivallista pölytysapua.

Merijuurikkaasta tai sen kantamuodoista valinnan kautta saatuja juurikasmuunnoksia viljellään ihmisten ja eläinten ravinnoksi lähes kaikkialla maapallolla. Juurikkaita on käytetty ravintona ja lääkekasveina jo tuhansia vuosia. Antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa käytettiin lehtimangoldin tapaisia muotoja, joista syötiin pääasiassa lehtiä ja varsia. Juurikkaat olivat alun perin pitkä- ja ohutjuurisia, ja ensimmäiset paksujuuriset muodot kehittyivät vähitellen valinnan kautta 1500-luvulle tultaessa. Nykyään löytyy monia sekä ulkonäöltään että käyttötarkoitukseltaan toisistaan poikkeavia viljelymuunnoksia, kuten rehujuurikas, sokerijuurikas, valkojuurikas, keltajuurikas, punajuurikas, lehtimangoldi ja ruotimangoldi.

Merijuurikas luetaan viljelyssä olevien ruokakasvien luonnonvaraisiin sukulaislajeihin (CWR eli crop wild relative-laji), ja siksi se kuuluu Pohjoismaissa arvokkaina suojeltavien lajien prioriteettilistalle. Pohjoismaista merijuurikasta löytyy luonnonvaraisena Norjan rannikolta. Ilmaston muuttuessa tai uusien kasvitautien uhatessa näiden villien sukulaisten geeniperimästä voidaan saada arvokkaita ominaisuuksia ja geneettistä monimuotoisuutta jalostettujen viljelylajikkeiden perimän laajentamiseksi.

Lisätietoa Crop Wild Relative -projektista.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan evoluutiopuutarha - Caryophyllales-lahko CC BY 4.0

Kasvumuoto

Yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho.

Koko

40–100 cm.

Varsi

Varsi rento tai koheneva, särmikäs, lähes kalju.

Lehti

Lehdet kierteisesti, möyheät; ruusukelehdet maanmyötäiset, pitkäruotiset soikeat-puikeat, ehytlaitaiset; varsilehdet vinoneliömäiset.

Kukka

Kukinto tähkämäinen. Kukat kaksineuvoisia, vihreitä, kehän tyvi yhdiskasvuinen pähkylän kanssa; kehälehdet kukinnan aikaan siirottavat, mutta kääntyvät kypsyvän pähkylän suojaksi.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä pähkylä.
Lähde: Pinkka oppimisympäristö: A Pohjolan kasveja - Arctostaphylos-Bistorta CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Beta vulgaris subsp. maritima
Auktorit
(L.) Arcang.
Yleiskieliset nimet
  • merijuurikas (suomi)
  • strandbeta (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.38160
Taksonominen taso
alalaji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • uustulokas, satunnainen, ei tietoja 1980-
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2010 NE – Arvioimatta jätetyt
Asiantuntija
  • Pertti Uotila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit