Rupikonna – Bufo bufo

Rupikonnan kuivassa ihossa on runsaasti nystyröitä. Niskassa, silmien takana sijaitsevat korvallisrauhaset ovat suuret ja eläimen yleinen olemus hyvin tanakka, konnamainen. Selkäpuoli on väritykseltään ruskean yksivärinen. Vatsa on vaaleahko tai harmaa. Takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakoilla. Rupikonnan pupillit ovat kuparin tai kullan väriset. Rupikonnanaaraat voivat Suomessa saavuttaa jopa liki kymmenen sentin pituuden, mutta koiraat jäävät yleensä 6-8 sentin mittaisiksi. Rupikonna ei loiki, vaan kävelee.

Rupikonna ääntelee pääasiassa lisääntymisaikanaan, myös valoisan aikaan. Kurnutuksesta suurin osa on varoitusääntä, joka on korkeahko "kvark-kvark". Tahti on kahdesta kolmeen tavua sekunnissa. Varsinainen houkutusääni on hitaampi "krok, krok, krok", jossa tavut ovat pidempiä. Rupikonnan ääntelyä British Libraryn palvelussa.

Rupikonnan munat ovat pitkiä rihmoja, joita on kaksi rinnakkain. Naaras kietoo rihmat vesikasvien ympärille. Rupikonnan toukat (nuijapäät) ovat väritykseltään ruskeita, kauempaa hyvin tumman oloisia. Kuoriutuessaan ne ovat noin puolen sentin mittaisia, suurimmillaan 3–3,5 cm luokkaa. Ne ovat hyvin sammakoiden toukkia muistuttavia. Rupikonnan toukkien hännän harja alkaa suurin piirtein hännän tyvestä, kun sammakoilla harja alkaa jo selän takaosasta. Rupikonnan toukan häntä on myös suhteessa vartalon pituuteen lyhyempi kuin sammakoiden toukkien hännät. Rupikonnien toukat viihtyvät usein suurina parvina, jotka liikkuvat veden pinnan läheisyydessä ravintoa etsimässä. Sammakoiden toukat liikkuvat valtaosin yksikseen, vaikka niitäkin saattaa samassa paikassa olla kymmeniä tai satoja, jolloin nekin helposti vaikuttavat parvelta.