Epelikiilupistiäiset – Aphelinidae

Heraty ym. (2013) mukaan epelikiilupistiäisiin kuuluvat alaheimot: Aphelininae, Calesinae, Coccophaginae, Eretmocerinae ja Eriaphytinae. Saman tutkimuksen mukaan epelikiilupistiäisten entiset alaheimot Euryischiinae ja Eriaporinae muodostavat heimon kärpäskiilupistiäiset (Eriaporidae) ja alaheimo Azotinae muodostaa heimon kilpikkäkiilupistiäiset (Azotidae).  Munakiilupistiäiset (Trichogrammatidae) on mahdollisesti epelikiilupistiäisten sisarryhmä (Heraty ym. 2013). Tosin Peters ym. (2018) mukaan hyppykiilupistiäiset (Encyrtidae) olisikin läheisin heimo epelikiilupistiäisille. Ensimmäiset epelikiilupistiäisiin (Aphelininae ja vain fossiileista tunnettu Phtuariinae) luettavat fossiilit ovat eoseenikautisesta noin 44 miljoonan vuoden takaisesta baltialaisesta meripihkasta (Burks ym. 2015). 

Epelikiilupistiäiset ovat hyvin pieniä, ruumiinpituus noin 0,6-1,4 mm. Ruumiinmuoto on typäkkä ja vankka tai litistynyt, hyvin harvoin pitkänomainen. Väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummanruskaan, mutta väritys hyvin harvoin hennosti metallinen tai kiiltävä. Suun yläreunaan tai vähän ylemmäs kiinnittyneissä tuntosarvissa on 5-8 jaoketta, siima (funicle) on 2-4 jaokkeinen, koiraan siimassa joskus yksi lisäjaoke. Keskiselän uurteet (notauli) syvät ja suorat. Keskikylki on tavallisesti jakautunut kahteen osaan, joskus keskikylki on yhtenäinen, suuri ja kupera. Siivet ovat kehittyneet tai tyngät. Normaalisiipisten yksilöiden etusiiven marginaalisuoni on yleensä pitkä, stigmaalisuoni lyhyt ja postmarginaalisuoni puuttuu. Siivissä on usein sukasista paljas alue (linea calva), joka alkaa stigmaalisuonesta ja päättyy siiven takareunaan. Keskilonkat kiinnittyvät keskiruumiiseen selvästi keskikyljen keskiosan taakse. Keskisäärten kannus suhteellisen pitkä ja vankka. Nilkkajaokkeiden määrä vaihtelee neljästä viiteen. Takaruumis kiinnittyy leveälti keskiruumiiseen (Gauld & Bolton 1988).