Hiukekiilupistiäiset Mymaridae

Yleiskuvaus

Hiukekiilupistiäisiä on kuvattu yli 1400 lajia ja 103 sukua (Noyes 2019, Samkova ym. 2020). Suomessa lajeja on 65 (Koponen ym. 2019). Hiukeiilupistiäiset olivat ensimmäinen ryhmä, joka erottautui kiilupistiäisten sukupuusta omaksi heimokseen jo mahdollisesti varhaisella liitukaudella noin 130 miljoonaa vuotta sitten (Heraty ym. 2013, Peters ym. 2018). Niitä pidetäänkin muiden kaikkien muiden kiilupistiäisten sisarryhmänä (Heraty ym. 2013). Vanhin alunperin hiukekiilupistiäisenä kuvattu fossiili on liitukauden keskivaiheilta (115 mya) Minutoma yathribi (Kaddumi 2005), mutta se kuulunee sukupuuttoon kuolleeseen Bouceklytinae alaheimoon (Haas ym. 2018). Bouceklytinae ei ole tällä hetkellä sijoitettu mihinkään kiilupistiäisheimoon (incertae sedis) (Haas ym. 2018). Vanhin varmasti kiilupistiäisiin kuuluva fossiili on noin 99 miljoona vuotta sitten elänyt hiukekiilupistiäinen, Myanmymar aresconoides (Haas ym. 2018).

Hiukekiilupistiäisten alaheimojaottelu on ollut vaihtelevaa, sillä ne on jaettu joko alaheimoihin Gonatocerinae (nilkat 5-jaokkeiset) ja Myrmarinae (nilkat 4 jaokkeiset) tai Alaptinae ( leveä vyötärö) ja Mymarinae (kapea vyötärö) (Gauld & Bolton 1988). Useimmissa  julkaisuissa alaheimojaotteluista on luovuttu kokonaan (esim. Huber 1997, Fusu 2013, Dale-Skey ym. 2016, Noyes 2019).

Yleensä hyvin pieniä hyönteisiä (0,35-1,8 mm). Maailman pienin siivetön hyönteinen Dicopomorpha echmepterygis koiras (139 µm) ja maailman pienin siivekäs hyönteinen on Kikiki huna (158 μm) ovat hiukekiilupistiäisiä (Huber & Noyes 2013). Väritys on yleensä tummaa tai kellertävää, mutta ei koskaan metallinsävyistä. Tuntosarvet ovat pitkät ja 8-13 jaokkeiset (vain harvoin jaokkeita vähemmän). Koiraan tuntosarvet ovat ohuen rihmamaiset ja naaraalla tuntosarvien pää nuijamainen. Tuntosarvet ovat kiinnittyneenä suunnilleen naaman keskiosaan ja niiden kiinnityskohdat ovat lähempänä silmiä kuin toisiaan. Etummaisen pistesilmän editse kulkee poikittainen juova ja silmien sisäreunoja reunustavat pitkittäiset tummat juovat (trabeculae). Pikkukilpi on usein jakautunut etu- ja takaosaan. Taus on suhteellisen pitkä ja sen ilma-aukkojen (spiracle) takana yksittäinen karva. Siivet ovat usein surkastuneet, joskus lähes kadonneet. Siivissä on lyhyt marginaalisuoni, hyvin lyhyt stigmaalisuoni ja postmarginaalisuoni puuttuu. Esimerkiksi suvulla Arescon marginaalisuoni kuitenkin ylettyy yli siiven puolivälin. Siipiä reunustavat pitkät sukaset. Takasiivissä aina selvä varsi. Nilkoissa 4-5 jaoketta. Keski- ja takaruumiin välillä vyötärö tai vyötärö puuttuu. Naaraan munanasetin näkyy tai on piikossa (Gauld & Bolton 1988, Huber 1997).

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Simo Väänänen

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Mymaridae
Auktorit
Haliday, 1833
Yleiskieliset nimet
  • hiukekiilupistiäiset (suomi)
  • dvärgsteklar (ruotsi)
  • Fairy flies (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.289232
Taksonominen taso
heimo
Asiantuntija
  • Juho Paukkunen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Pistiäiset
Yhteensä 94 lajia