Isoaavekiiluri – Sciapus basilicus

Suomesta isoaavekiiluri on tavattu vain kahdelta paikalta Hankoniemeltä:

1.    N: Hanko, Tvärminne. 1 koiras, 1940-1950 -luku (A. Wegelius leg.). Tvärminnen havainnon tarkka löytöpaikka ei ole tiedossa. Lajille mahdollisesti sopivia dyynialueita on Tvärminnen kylään kuuluvalla merenrantakaistalla muutamia, esim. Täktbuktenin Silversand, Vedagrundet ja Henriksberg Högholmen. Näillä paikoilla on käyty etsimässä lajia 2000-luvulla, mutta uusia havaintoja ei ole kertynyt.

2.    N: Hanko, Tallholmarna-Råudden. 1 yksilö 17.6.2005 ja 3 yksilöä 20.6.2006 (J. Kahanpää leg.). Kolavikenin uimarannan itäpuolella oleva, noin 750 m pitkä hiekkaranta on isoaavekiilurin ainoa tällä hetkellä tunnettu esiintymispaikka. Aikuishavainnot ovat Råudden -niemen itä- ja länsipuolelta noin 150 metrin matkalta. Ranta jatkuu samankaltaisena itään kohti Stenuddenia, mutta idempää lajia ei ole toistaiseksi havaittu etsimisestä huolimatta. Rannan itäosa on luonnonsuojelualuetta. Isoaavekiiluri-havainnot ovat suojelemattomalta alueelta. Lajia on muutamia kertoja etsitty hyvällä säällä paikalta kesäkuun alussa ja heinäkuun 10. päivän paikkeilla ilman tulosta.

Isoaavekiilurin maailmanlajuinen levinneisuus tunnetaan vielä puutteellisesti, sillä laji on aikaisemmin sotkettu muihin C. contristans-kompleksin lajeihin eikä kaikkia vanhoja levinneisyystietoja ole tarkastettu. Isoaavekiiluri tunnetaan varmasti Fennoskandiasta (Suomi, Ruotsi, Norja) sekä Keski-Euroopasta (Iso-Britannia, Alankomaat, Itävalta, Sveitsi) (Meuffels & Grootaert 1990, Pape & Pollet 2010). Romaniasta on yksi löytö (Pârvu 2002).