Ketoaavekiiluri – Sciapus albifrons

Suomessa ketoaavekiiluri lienee itäistä alkuperää, sillä se tunnetaan Luoteis-Venäjältä, mutta ei Virosta tai Latviasta tai muista Pohjoismaista. Liettuasta on tuore havainto (Vilks 2003).

Nyky-Suomen puolelta ketoaavekiiluri on tavattu vain neljältä paikalta Itä- ja Kaakkois-Suomessa:

1. Lk: Parikkala, rautatieasema. Yksi koiras 28.7.1945 (W. Hellén leg). Parikkalan rautatiaseman esiintymän nykytila on tuntematon. Laji ei ole etsitty paikalta viime vuosikymmeninä. Parikkalan ratapiha on havaintoajan jälkeen muuttunut huomattavasti: asemalaiturit on asfaltoitu ja ratapenkat on peitetty sepelillä.

2. Sa: Luumäki, Pajari. Päivärinteen keto on tunnettu uhanalaisten hyönteisten esiintymispaikka. Alue muodostuu palaneen talon pihapiiristä ja sitä ympäröivästä rinneketo- ja niittyaukeasta Salpausselän etelärinteessä. Ketoaavekiilurin aikuisia on saatu noin 30x30m kokoiselta kissankäpälävaltaiselta alueelta, joka on ketoalueen keskellä, alueen halki kulkevan tien länsipuolella. Paikalla on runsas populaatio.

3. N: Hanko, Hangon kaupungin maankaatopaikka (2013, J. Kahanpää)

4. Kb: Joensuun lentokenttä

Luoteis-Venäjältä tunnetaan kaksi löytöä: koiras Sakkolasta (J. Sahlberg, 1800-luvun loppupuoli) ja kaksi naarasta Salmista (L. Tiensuu, 1940-luku).

Ketoaavekiiluri on Eurooppalainen laji. Se on laajalle levinnyt mutta hyvin paikoittainen Keski-Euroopassa. Useimmista Välimeren alueen maista laji puuttuu, mutta Israelista on varmistamaton havainto (Donahue 2010). Läntisimmät havainnot ovat Ranskasta ja Belgiasta, itäisimmät Kaukasukselta (Pape & Pollet 2010, Grichanov 2004).