Valtikkalude – Pinthaeus sanguinipes
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Anders Albrecht, Veikko Rinne, Guy Söderman and Keijo Mattila Albrecht, A., Rinne, V., Söderman, G. & Mattila, K. 2015: Check-list of Finnish Hemiptera. — Jalla 1:1–29.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Suomessa valtikkalude on löydetty toistakymmentä kertaa eri puolilta Etelä-Suomea. Ensimmäinen havainto on vuodelta 2011, mutta valtaosa havainnoista sekä muutamat lisääntymiseen viittaavat havainnot ovat vuodelta 2022 ja sen jälkeen.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Valtikkaluteen levinneisyys on kaksijakoinen: sitä tavataan temperaattisella lehti- ja sekametsävyöhykkeellä sekä Euroopassa että Itä-Aasiassa, mutta ei näiden alueiden välillä, missä vastaavaa biotooppia ei ole. Levinneisyys on oletettavasti seurausta aiemmin laajemmasta levinneisyysalueesta, jonka jääkaudet ovat jakaneet kahtia.
Laji vaikuttaa olevan melko harvinainen kaikkialla levinneisyysalueellaan. Monilla alueilla sen runsaudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmenien välillä. Vaihtelun syytä ei tunneta. Saaliseläinten ollessa runsaita myös valtikkaludetta on ajoittain havaittu runsaana.
Viimeaikaiset havainnot Pohjois-Euroopasta viittaavat siihen, että valtikkalude on levittäytymässä pohjoiseen. GBIF:n havaintoaineistossa on 23 havaintoa Ruotsista (joista 17 tehty vuoden 2019 jälkeen), 2 Latviasta ja 14 Liettuasta. Venäjältä havaintoja on 49, mutta GBIF:n aineisto sieltä on puutteellista.
Kuvaustekstin laatijat:
Mikko Heikkinen, Luomus, 6.9.2022, päivitetty 1.11.2023.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja