Peltokimalainen – Bombus pascuorum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Peltokimalainen on hyvin yleinen ja runsaslukuinen kimalaislaji, joka on yleisväritykseltään punaruskean musta. Kuningatar, työläiset ja koiraat ovat hyvin samanvärisiä.
Peltokimalaisella esiintyy Suomessa kolmea eri värimuotoa. Suurimmassa osassa maata tavattavalla muodolla (B. pascuorum ssp. sparreanus) pohjaväri on musta, keskiruumis on oranssinpunaruskea ja takaruumiin kärjessä on myös oranssinruskeaa. Selkäkilvet 2-3 ovat ainakin osittain mustakarvaiset. Takaruumiin punaruskea karvoitus ei ole vaaleampaa kuin keskiruumiissa.
Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla esiintyvällä värimuodolla (B. pascuorum ssp. pallidofacies) on usein vaaleakarvaiset alakyljet, naama ja takaruumiin tyvi. Takaruumiin 1. selkäkilven sivuilla on valkeat tupsut. Kilpisjärvellä esiintyy muoto (B. pascuorum ssp. smithianus), jolla naama on mustakarvainen, keskiruumiin oranssinvärinen karvapeite ulottuu selästä puoleenväliin kylkeä, ja takaruumis on lähes kokonaan punaruskea, lukuun ottamatta 1-2 selkäkilpien sivuilla olevia muutamia mustia karvoja.
Kieli on melko pitkä.
Koko: kuningatar 15-18 mm, työläiset 10-15 mm, koiraat 10-16 mm. Ensimmäisen polven työläiset ovat pienikokoisia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä
- peltokimalainen (suomi)
- åkerhumla (ruotsi)
- Common carder bee (englanti)
- Vakiintunut
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Juho Paukkunen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Pistiäiset