Peltokimalainen – Bombus pascuorum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Peltokimalaisen värit vaihtelevat melko lailla jo Suomen puitteissa ja meiltä on erotettu kolme alalajia. Lähes kaikkialla Suomessa peltokimalaiskuningattaret ovat selkäpuoleltaan pääosin punaruskeita, ainoastaan takaruumiin ensimmäiset selkäkilvet ovat mustia. Myös naaman ja kylkien väri on musta (alalaji B. p. sparreanus).
Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kuningattaret ovat kuitenkin huomattavasti vaaleampia, sillä naaman, kylkien, vatsan ja takaruumiin tyvijaokkeiden selkäkarvat ovat lähes valkoisia tai harmaita (B. p. pallidofacies).
Kilpisjärvellä tavattavien tuuheaturkkisten yksilöiden takaruumis on puolestaan punaruskea tyvestä alkaen; naama on musta (B. p. smithianus).
Työläiset ja koiraat ovat samanvärisiä kuin kuningattaret. Kesän mittaan karvapeitteen punaruskea väri haalistuu harmaanruskeaksi. Tanskan Sjellannissa peltokimalaiset ovat melanistisia.
Peltokimalainen on keskikokoinen: kuningatar 15-18 mm, työläinen 10-15 mm ja koiras 10-16 mm.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- peltokimalainen (suomi)
- åkerhumla (ruotsi)
- Common carder bee (englanti)
- 2019
- 2010
- 2000
- Juho Paukkunen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Pistiäiset