Sorokimalainen – Bombus soroeensis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Kuningattaren ja työläisen etuselän ja takaruumiin 2. selkäkilven karvat ovat keltaiset. 2. selkäkilven keltainen väri on keskeltä katkennut tai ainakin heikentynyt; selvimmin tämä näkyy kuningattarilla. Selkäkilvet 4.-6. ovat valkoiset. Muu karvoitus on mustaa. Koiraan keskiruumiin kyljet ja alapuoli ovat kellertävät.
Sorokimalaisen melanistinen muoto on jokseenkin yleinen Etelä-Suomessa. Melanistisilta naarailta puuttuu keltainen väri keski- ja takaruumiista ja koiraillakin keskiruumiin selkäpuoli on musta. Melanististen yksilöiden määrä näyttää lisääntyneen eteläisessä Suomessa 1960-luvulta lähtien. Keski-Euroopassa ja mm. Tanskan Sjellannissa esiintyy alalaji B. s. proteus, jonka selkäkilvissä 4.-6. on punaista ja jolla melanistisuus on yleistä. Itämeren etelärannalla esiintyy nimialalajin ja proteus-alalajin välimuotoa. Myös Suomesta on löydetty jonkin verran yksilöitä, joiden 4. selkäkilvessä on punaisia karvoja. On esitetty, että takaruumiin kärjen punaisuutta esiintyy vain suhteellisen äskettäin kuoriutuneilla aikuisilla.
Sorokimalainen on pienehkö: kuningatar 14-18 mm, työläinen 10-14 mm, koiras 12-14 mm.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- sorokimalainen (suomi)
- blåklockshumla (ruotsi)
- Broken-belted bumblebee (englanti)
- Vakiintunut
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Juho Paukkunen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Pistiäiset