Sorokimalainen – Bombus soroeensis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Sorokimalainen on avointen elinympäristöjen laji, jota näkee varsinkin kellokasvien kukinnoilla. Se muistuttaa väritykseltään mantukimalaista ja sen sukulaislajeja, mutta sorokimalaisella on näistä lajeista poiketen takaruumiin toisen selkäkilven keltainen poikkiraita keskeltä katkonainen.
Kuningattaren ja työläisen etuselkä ja takaruumiin 2. selkäkilpi ovat keltaiset. 2. selkäkilven keltainen väri on keskeltä katkennut tai ainakin heikentynyt. Selkäkilvet 4-6. ovat valkoiset. Muu karvoitus on mustaa. Kuningatar on selkeästi työläistä isompi. Koiras on muuten naaraiden värinen, mutta sen keskiruumiin kyljet ja alapuoli ovat kellertävät. Sorokimalaiset ovat muita väritykseltään mantukimalaisten kaltaisia lajeja keskimäärin pienempiä ja niiden takaruumiin karvoitus on harvempaa, mutta selvin erottava tekjä mantukimalaismaisiin lajeihin on sorokimalaisen takaruumiin 2. jaokkeen keltaisen raidan katkonaisuus
Melanistinen muoto on jokseenkin yleinen. Melanistisilta naarailta puuttuu keltainen väri ja koirailla keskiruumiin yläpuoli on musta. Melanisten yksilöiden määrä näyttää kasvaneen eteläisessä Suomessa 1960-luvulta lähtien. Keski-Euroopassa ja mm. Tanskan Sjellannissa esiintyy alalajia proteus, jonka selkäkilvissä 4-6. on punaista ja jolla melanistisuus on yleistä. Itämeren etelärannalla esiintyy nimalalajin ja proteuksen välimuotoa. Myös Suomesta on löydetty jonkin verran yksilöitä, joiden 4. selkäkilvessä on punaista. On esitetty, että vain suhteelllisen äskettäin kuoriutuneilla aikuisilla esiintyy takaruumiin kärjen punaisuutta.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä
- sorokimalainen (suomi)
- blåklockshumla (ruotsi)
- Broken-belted bumblebee (englanti)
- Vakiintunut
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Juho Paukkunen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Pistiäiset