Pikkuvihersammakko (lessonansammakko) – Pelophylax lessonae

Pikkuvihersammakko on mölysammakkoa ja ruokasammakkoa pienempi ja lyhytraajaisempi. Aikuisten yksilöiden pituus on 4-7 cm, harvoin 8 cm (SVL). Takaraajat ovat suhteellisesti lyhyemmät kuin mölysammakolla ja ruokasammakolla, suoraan eteenpäin ojennetun takajalan kantapää ulottuu pikkuvihersammakolla vain silmään asti, kun se ruokasammakolla ulottuu yleensä n. kuonoon asti ja mölysammakolla kuononkärjen yli. Pikkuvihersammakon reisien takaosassa on voimakkaan keltaista ja mustaa kuviointia, koiraan äänirakot ovat valkoiset. Manner-Euroopassa sammakot ovat tyypillisesti väriltään kirkkaanvihreitä tai ruohonvihreitä, ja koiraille ilmaantuu kutuaikana usein pään ja eturuumiin alueelle sitruunankeltaista väritystä. Vatsapuolella ei yleensä ole kuviointia. Pikkuvihersammakon metatarsaalikyhmy on suurempi ja ulkonevampi kuin mölysammakolla ja syötävällä sammakolla, lähes symmetrinen ja puoliympyrän muotoinen. Hyvä nyrkkisääntö on se, että pikkuvihersammakon metatarsaalikyhmyn pituus on yli puolet takajalan sisimmän varpaan pituudesta, mölysammakolla ja ruokasammakolla yleensä alle puolet.

Pikkuvihersammakko kurnuttaa mölysammakkoa ja ruokasammakkoa vaimeammin. Ääntely on tasaisempaa ja kehräävämpää kuin mölysammakolla ja ruokasammakolla, ja mölysammakolle tyypillinen käkätys puuttuu. Ruotsin ja Norjan pikkuvihersammakot kuuluvat ns. pohjoiseen kantaan, joka poikkeaa geneettisesti ja morfologisesti keskieurooppalaisesta kannasta. Pohjoisen tyypin yksilöt ovat väriltään suurimmaksi osaksi ruskeita, ja pitkin selkää kulkee keltainen, valkoinen tai vihreä juova. Joskus myös päässä ja kyljissä on hieman vihreää. Vaalealla vatsapuolella on usein tummaa kuviointia. Pohjoisen kannan naaraat ovat koiraita tummempia ja kontrastisempia. Naaraan selkäpuoli on joskus lähes musta. Myös Englannin sittemmin sukupuuttoon kuollut alkuperäinen pikkuvihersammakkopopulaatio kuului tähän pohjoiseen kantaan.

Suomesta löydetyt pikkuvihersammakot ovat väritykseltään ruskeita, Ruotsin ja Norjan pikkuvihersammakoiden kaltaisia. Ulkonäön perusteella voidaan päätellä myös Suomen pikkuvihersammakoiden olevan pohjoista kantaa, mutta tätä ei ole vielä tutkittu geneettisesti. Suomen oloissa pikkuvihersammakko on yleensä suhteellisen helppo erottaa ruokasammakosta ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Pikkuvihersammakon sekoittaminen tavalliseen sammakkoon (Rana temporaria) ja etenkin viitasammakkoon (Rana arvalis) on myös mahdollista. Tällöin hyvä tuntomerkki on pikkuvihersammakon selkää pitkin kulkeva selvärajainen juova, joka on valkoinen, kellertävä tai vihreä.