Vaeltajakotilo Potamopyrgus antipodarum

Yleiskuvaus

Vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum) kasvaa alkuperäalueellaan jopa 11 mm mittaiseksi, mutta luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella sen on havaittu saavuttavan suurimmillaan vain noin 6 mm pituuden. Suhteellisen pitkulainen kotilo on yleensä vaaleanharmaa, mutta väritys voi vaihdella vaaleasta kellertävään ja lähes tummanruskeaan. Kierteet etenevät myötäpäivään ja niitä on usein 5 tai 6. Joillakin yksilöillä kuoren kierteiden keskellä kulkee hieman koholla oleva, karvainen sauma. Kotilon aukkoa peittävässä kannessa eli operculumissa on spiraaliset kasvuviivat.

Vaeltajakotilo on ovoviviparinen, eli jälkeläiset kehittyvät munissa naaraan sisällä kunnes ovat valmiita kuoriutumaan. Lisäksi laji pystyy lisääntymään myös partenogeneettisesti eli ilman hedelmöitystä. Suurin osa populaation yksilöistä onkin yleensä naaraita, ja laji on helppo tunnistaa, mikäli se kantaa munia tai juuri kuoriutuneita jälkeläisiä vaipassaan.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Potamopyrgus antipodarum
Auktorit
(Gray, 1843)
Yleiskieliset nimet
  • vaeltajakotilo (suomi)
  • nyzeeländsk tusensnäcka (ruotsi)
  • New Zealand mudsnail (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.200604
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Ihmisen vaikutuksesta
Tämä laji on vieraslaji
VakiintuneisuusVakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Muu vieraslaji ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Risto Väinölä
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Nilviäiset
  • Vesikotilot