Metsäalvejuuri – Dryopteris carthusiana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kasvumuoto
Lyhyestä, paksusta maavarresta kasvavia, alle metrin korkuisia, talvehtivia harsuja ja epäsäännöllisiä lehtiryhmiä.
Lehti
Lehdet ovat 30–50 cm pitkiä, lähes pystyjä. Ruoti on noin lavan pituinen, vaaleanruskeasuomuinen ja tyveltä punaruskea. Lapa on kapeanpuikea, 2–3 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät kapean kolmiomaisia tai kapeanpuikeita, lyhytruotisia. Pikkulehdykät ovat pariosaisia tai parijakoisia, liuskat melko teräväkärkiset ja terävähampaiset. Alimpien lehdyköiden pisin pikkulehdykkä on alle puolen lehdykän pituinen. Alimmat lehdykät ovat usein itiöpesäkkeettömät.
Itiöpesäkkeet
Itiöpesäkeryhmät ovat lehtien alapinnalla, pyöreitä. Katesuomu pysyvä, munuaismainen. Itiöt vaaleita.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- metsäalvejuuri (suomi)
- skogsbräken (ruotsi)
- alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Pertti Uotila
- Putkilokasvit