Omenavähämittari – Pasiphila rectangulata

Siipiväli 17–20 mm. Takaruumiin tyven lähellä kyljissä mustahkoja täpliä tai epätäydellinen rengas.

Etusiivet vihreät, mustahkonharmaapoikkijuovaiset. Keskisarakkeen reunat mustat, sisempi tasaisen kaareva, ulompi yhtenäinen, sen etuosassa kaksi hammasta, joista taempi suurempi. Keskipilkku musta, keskisarakkeen reunojen keskellä. Ulkosarakkeen sisäosassa 3 mustanharmaata varjolaikkua, joiden välissä 2 vihreää juovaa ulomman poikkiviirun hampaista aaltoviiruun. Aaltoviiru hieno, hampaallinen, pohjan värinen. Ulkoreunajuova yhtenäinen, suonien välissä paksumpi, usein jatkuvat tyveenpäin mustina juovina saroissa M1 ja M2. Takasiivet kuten etusiivet, kaarijuovassa hiukan suippo kulma.

Muna pitkänomaisen ovaali, litistynyt, pinta kiiltävä, siinä vain heikkoja, epäsäännöllisen muotoisia kuoppia. Väri aluksi valkeahkonkeltainen, myöhemmin samean punaharmaa.

Toukka 12–13 mm, kellanvihreä–mehuvihreä; selkäjuova punainen–punaruskea, taaksepäin hiukan levenevä ja jaoketta T1 kohden terävästi kapeneva; sivuselkäjuova puuttuu tai näkyy heikosti kahdessa takimmaisessa jaokkeessa. Selkäjuova hajonnut usein laikuiksi tai kokonaan häipyvä.

Kotelo keskikokoinen, vanttera, 7–8,5 mm, vaaleanruskea, siipiaiheet tyvestä selkäpuolella hiukan tummemmat, enimmäkseen vihreät. Selkäjuova ja peräpää tummemmat, ruskeat. Silmät pian tummemmat. Dorsaaliura kuten tuomivähämittarilla (P. chloerata), sivuviillos suurempi ja pitempi. Jaokkeen A10 sivut vahvasti kaarevat, vatsapuolelta melko uurteinen. Kremaster kuten tuomivähämittarilla, kärjestä harvoin musta. Sukaset Sd1 lähtevät selvästi D1:ien takaa. Ne sijaitsevat lähempänä L1:iä kuin nämä D2:ista.