Soukkopikkumittari – Eupithecia innotata

Siipiväli I sukupolvi 20–23 mm, II sukupolvi 18–21 mm. Koiraan tuntosarvien ripset n. 1/2 siiman paksuudesta. Takaruumiissa musta sivujuova.

Etusiivet hyvin suipot, ruskehtavanharmaat, niissä ± epäselviä, ruskeita, kulmikkaita poikkijuovia, jotka joskus ovat etureunassa tumman harmaanruskeat. Suonet kellanruskeat. Sisempi poikkiviiru taittuu suorakulmaisesti keskisarassa; ulompi poikkiviiru kolminkertainen, pohjaväritäytteinen, suora, muodostaa etureunan lähellä selvän, melko terävän kulman. Keskipilkku pieni, musta, juovamainen. Suonet varsinkin sen ja ulomman poikkiviirun välissä mustakehnäiset. Aaltoviiru valkea, katkonainen, muodostaa takakulmassa hampaan sisäänpäin. Takasiivet harmaanvalkeahkot, sisäreunassa häipyviä, harmaita poikkijuovia; keskipilkku harmaa.

Muna ovaali, sen pinnassa 5- ja 6-sormisten kuoppien muodostama rakenne; nämä ovat suuremmat ja hiukan syvemmät kuin kanervapikkumittarilla (E. nanata) tai pursupikkumittarilla (E. gelidata). Väri aluksi valkea, melko pian keltainen tai kellanvihreä.

Toukka solakka, n. 17 mm, lehdenvihreä–mehuvihreä, harvoin oliivinruskea; selkäjuova hyvin hieno, häipyvärajainen, vaaleanvihreä; sivuselkäjuova hiukan vaaleampi, aaltoileva, selkäkuvioiden kohdalla kellanvihreä; selässä viidessä tai kuudessa jaokkeessa tummanvihreät, eteenpäin suuntautuneet, häipyvärajaiset V:n muotoiset merkit. Sivujuova ja vinojuomut vaaleankeltaiset, vahvojen, ruosteenpunaisten laikkujen katkomat. Kuviottomia, vihreitä toukkia, joilla on kapea, keltainen, tuskin punalaikkuinen sivujuova ja ruosteenpunainen täplä peräkilvessä eivät harvinaisia.

Kotelo kohtalaisen vanttera, keskisuuri, 7,5–8,5 mm, saven- tai oliivinruskea, siipiaiheet tummanvihreät, harvoin ruskeat, takaruumiin jaokkeiden poikkivyöt ja peräpää tummemman ruskeat. Pintarakenne keskikarkea, siipisuonet hiukan erottuvat. Pistekuopat jo metanotumissa verrattain lukuisat. Dorsaaliura molemmilta puolilta mustareunainen, sen takareunassa 3–5 suurempaa, sivuillepäin pienenevää, kärjestä pyöristynyttä ulkonemaa, joista keskimmäinen ulottuu suunnilleen 1/3 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos lyhyt, tyvestä hyvin leveä, syvähkö, kärjestä suippo tai tylppä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat selvät. Kremaster selkäpuolelta katsottuna melko vähän erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, suipon pyöristynyt, sivut tyvestä hiukan koverat, sitten kuperat. Se on dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt, pinta hienorakenteinen. Sukaset ohuet, pitemmät kuin kremaster, D2:t hiukan suuremmat kuin muut. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdasta tai hiukan sen etupuolelta, läheltä sivureunaa, Sd1:t lähes D1:ien ja L1:ien puolivälistä, nämä lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.