Kulmapikkumittari – Eupithecia vulgata

Siipiväli 16–19 mm. Takaruumiin tyven lähellä mustahkoja täpliä.

Etusiivet suipohkot, harmaanruskeat. Poikkiviirut harmahtavat, kaksin–kolminkertaiset; sisempi taittuu suorakulmaisesti keskisarassa, ulommassa suonen R5 kohdalla terävä kulma sisäänpäin ja suonen M1 kohdalla terävä kulma ulospäin, kulkee siitä takareunaan lähes suorana. Keskipilkku pieni. Aaltoviiru yhtenäinen, hieno, vaalea, harvoin valkea, muodostaa epäselvän täplän takakulmassa. Takasiivet etusiipiä vaaleammat, poikkijuovat selvät vain sisäreunassa; keskipilkku heikko; aaltoviiru heikko, mutta näkyvissä. Molempien siipiparien ripset täplikkäät.

Muna suuri, ja solakka, hiukan litistynyt. Pintarakenne koostuu kuusikulmaisista, epäsäännöllisistä kuopista, jotka ovat napojen lähellä pitkänomaisemmat. Väri aluksi valkea, muuttuu vähän ajan päästä oliivinvihertäväksi.

Toukka hoikka, eteenpäin kapeneva, 17–19 mm, vaaleanruskea–nahankeltainen. Selässä keskimmäisissä jaokkeissa viisi tai kuusi keskiruskeaa rombia, jotka ovat etupuolelta tummanruskean, hienosti vaalealaitaisen, V:n muotoisen juovan rajaamat. Selkäjuova hieno, tummanruskea; sivuselkäjuova hyvin mutkainen, useimmiten puuttuu; sivujuova voimakkaan tummanruskea, vaaleareunainen. Vatsa tavallisesti pohjaväriä hiukan tummempi; vatsajuova tumma, viivamainen.

Kotelo keskisuuri, melko solakka, 7–8 mm, kiiltävän punaruskea. Pintarakenne hienohko–karkeahko. Siipiaiheet hienopintarakenteiset, suonet hiukan ulkonevat. Metanotum ilman pistekuoppia. Dorsaaliura syvä, leveähkö, paksulti mustareunainen. Kaudaaliulkonemat ulottuvat 1/3–1/2 kohdalle 10. tergiittiä, 3–5 niistä ovat usein suuremmat, useiden pienempien välissä. Ulkonemat ovat usein verrattain suipot. Sivuviillos samoin mustareunainen, keskipituinen, leveä, suippo ja syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat huonosti erottuvat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna erottuva, lyhyempi–pitempi kuin tyvensä leveys, hyvin tylppä, sivut lähes yhdensuuntaiset; pinta melko karkeasti poikkiryppyinen. Kremaster dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt. Sukaset ohuet, kärjestä koukkumaiset. D2:t suuremmat kuin muut, nämä lyhyemmät–pitemmät kuin kremaster. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t useimmiten lähempää L1:iä kuin D1:iä, D2:t toisistaan ja L1:istä suunnilleen yhtä etäältä.